PUNAVIINIKASTIKE

                                                                                                 PUNAVIINIKASTIKE

 En varmaankaan ole ainoa, joka yhdistää mielessään punaviinikastikkeen ravintolaillalliseen; valkoiset pöytäliinat, kynttilät, taustalla hiljainen klassinen musiikki, pihvi ja punaviinikastike. Punaviinikastike kuuluu kastikkeiden aateliin ja on raaka-aineidensa (viinin) puolesta hieman hintava valmistaa, mutta ei sen valmistus kovinkaan vaikeaa ole.

  Punaviinikastikkeen  tärkein raaka-ainetta on punaviini, jonka ei tarvitse olla kallista kunhan se on hedelmäistä. Valmistukseen tarvitaan myös hyvää lihalientä. Myynnissä on erilaisia kastikepohjia, joissa on valmiiksi kokoon keitettyä hyvälaatuista lihalientä. Ne ovat litrahinnaltaan samaa luokkaa kuin hieman parempi viini, joten niitä käytettäessä kastikkeelle tulee lisää hintaa. Hyvän lihaliemen voi tehdä itsekin luista keittämällä, mutta se on sitten taas aikaa vievää. Tämän kastikkeen kanssa tein kompromissin ja valitsin kaupasta saatavan toiseksi kalleimman vaihtoehdon, Bong Touch of Tasten vasikkafondin. Viinin ja fondin lisäksi kastikkeeseen tulee makeaa sipulia (salottisipulia) ja valkosipulia. Jotkut laittavat mukaan myös porkkanaa. Makeutta kastikkeeseen tuo sokeri ja muita mausteita voi sitten lisätä oman maun mukaan, tässä kastikkeessa on kuivattua timjamia.

Kastikkeen maut tiivistyvät haihduttamalla. Nestemäärä haihdutetaan noin puoleen alkuperäisestä. Sen jälkeen kastike siivilöidään ja siihen lisätään voita, jotta kastikkeesta tulee kiiltävää. Jos kastikkeesta halutaan paksumpaa, lisätään joukkoon lopuksi maissitärkkelystä.

Kastiketta voi valmistaa kerralla isommankin määrän, sillä se säilyy pitkään ja sen voi myös pakastaa.

3-4 dl valmista kastiketta syntyy seuraavasti

4 dl punaviiniä

4 dl lihalientä (4 dl vettä + 2 rkl vasikkafondia)

2 salottisipulia

2-3 valkosipulinkynttä

2 tl timjamia

2 tl rouhittua mustapippuria

4-5 tl sokeria

100 g voita

suolaa ja pippuria tarpeen mukaan

(maissitärkkelystä =Maitzenaa)

Sipulit ja valkosipulit kuoritaan ja hienonnetaan.

Sitten ne kuullotetaan voin kanssa kattilassa (ei ruskisteta).

Kattilaan lisätään lihaliemi ja puolet viinistä.

Maustetaan timjamilla ja mustapippurilla.

Liemi keitetään kokoon kovalla lämmöllä niin kauan, että siitä on enää puolet jäljellä.

Liemi siivilöidään.

Lisätään loput viinistä sekä sokeri (ja suola) ja keitetään kokoon  vielä muutaman minuutin ajan. Tarkistetaan maku.

Lisätään voi pienissä erissä sekoittaen. Näin kastike suurustuu hieman ja saa kauniin kiillon.

Paksumpaa kastiketta saa lisäämällä lopuksi maissitärkkelystä.

What do you want to do ?

New mail

UUNIRÖSTIPERUNAT

                                                                     UUNIRÖSTIPERUNAT

Todettakoon heti alkuun, että nämä perunat eivät ole valmistettu siten, kuin ne oikeaoppisesti pitäisi valmistaa. Siis siten, kuin alkuperäiset sveitsiläiset röstiperunat on valmistettu. Ne valmistetaan (mielellään jo edellispäivänä) keitetyistä ja kylminä kuorituista ja raastetuista perunoista (ja raastetusta sipulista) paistamalla ne pannulla runsaassa voissa. Itse asiassa pitäisi sanoa se, sillä pannulle laitetaan koko taikinamassa ja siitä paistetaan kerralla yksi iso rösti.

Meillä Suomessa on kahdenlaisia röstiperunaohjeita; toisissa käytetään raakaa perunaa ja toisissa keitettyä perunaa. Ensimmäisen kerran perunoita tällä tavalla laittaessani käytin raakaa perunaa, lajiketta en muista, mutta sen muistan, että lopputulos ei ollut kovinkaan hyvä ja että niitä oli melko vaikea pannulla paistaa niiden tarttuessa pannuun kiinni ja hajotessa käännettäessä. Nyt tiedän (jälkiviisaana), että perunalajike oli väärä (raakaa perunaa käytettäessä jauhoinen lajike on paras) ja että en ollut huuhtonut raaasta perunasta kitkerää makua tuovaa tärkkelystä pois. Voitakin taisi tuolloin olla liian vähän.

Kun röstiperunat tehdään keitetyistä perunoista, kannattaa valita kiinteä lajike. Silloin massa pysyy paremmin kasassa. Tässä ohjeessa on käytetty lisäksi kananmunaa sekä juustoraastetta. Niitä käytettäessä ei ole huolta, että röstit murenisivat. Lisäksi nämä perunat on paistettu uunissa leivinpaperin päällä. Rasvaa ei ole käytetty lainkaan, mitä sitä nyt juustoraasteessa on.

Nämä (vääräoppisesti) valmistetut röstiperunat olivat paahtopaistiateriamme lisukkeena ja saivat enemmän kiitosta kuin itse liha, joka puolestaan oli  oikeaoppisesti valmistettu prikulleen lihakouluvideon oppien mukaan.

10-12 pienehköön röstiperunaan kuluu

1/2 kg keitettyjä perunoita

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 kanamunaa

150 g juustoraastetta

3/4 tl suolaa

11/2 tl rouhittua mustapippuria

Perunat kuoritaan ja raastetaan raastimen isolla terällä.

Sipuli ja valkosipulin kynnet kuoritaan ja hienonnetaan.

Kaikki ainekset ja mausteet sekoitetaan keskenään.

Massasta muodostellaan noin sentin paksuisia "pihvejä" leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Paistetaan 225 asteessa ensin noin 20 minuuttia, otetaan pelti uunista  ja käännetään perunapihvit ympäri ja paistetaan vielä  viitisen minuuttia. Näin niistä tulee molemmin puolin kauniin värisiä.

Syödään sellaisenaan vaikkapa salaatin kanssa tai käytetään lisukkeena.

                                                           

What do you want to do ?

New mail

KOKKAUSTA JA BLOGGAUSTA

  

                                                      KOKKAUSTA JA BLOGGAUSTA

Kuvastakin voi jo päätellä, että tässä ei olekaan kyse ruokaohjeesta, joita tänne olen viimeisen puolentoista vuoden ajan kirjoitellut. Tämä on nimittäin 200. juttu tässä  blogissa, enkä osannut päättää, mikä ruoka tai leivonnainen sopisi tämän etapin saavuttamista "juhlistamaan",  joten päätin hieman muistella mitä kaikkea viimeisen 18 kuukauden aikana on tullut tehtyä ja koettua. Nykykielellä tätä voisi kutsua (eräänlaiseksi) päivitykseksi.

Täyttäessäni 65 vuotta sain tyttäreltäni kaksi aineetonta lahjaa: opastetun (minulle lajissaan ensimmäisen) kierroksen Ikeassa sekä tämän blogialustan lataaminen läppärilleni (sillon minulle vielä täyttä hepreaa). Tälle alustalle aloin sitten kirjoittelemaan reseptejä, jotka ovat kulkeneet suvussamme pitkään ja myös omien kokkailujen tuloksena syntyneiden keitosten ohjeita. Tarkoituksena on säilyttää ne tallessa (pilvessä paremmin kuin laatikossa) tuleville polville. Ruokaohjeiden mukana on kirjoitelmia kyseiseen ruokaan liittyvistä muistoista tai sitten jotain muuta asiaan liittyvää sepustusta.

Tämä kokkausbloggaus on ollut tosi opettavaista. Se ei ole ollut pelkkää ruoanlaittoa ja reseptien kirjoittamista. Olen oppinut paljon uutta tämän harrastuksen myötä. Tietokoneen käyttö ei ole enää ihan niin hakusessa kuin ennen  (on kai vähän vieläkin, mutta suunta on joka tapauksessa ylöspäin). Tiedon haku oikeilla sanoilla sujuu ja osaan jopa tehdä hyperlinkityksenkin. Kuvat liittyvät ruokajuttuihin olennaisena osana ja olen oppinut sekä ottamaan parempia kuvia ja myös muokkaamaan niitä. Ruokaohjeita etsiessäni tulee usein luettua paljon itse asiasta ja myös asian vierestä. Tämä on laajentanut ruokatietämystäni suunnattomasti. 

Olen oppinut paljon myös ihmisistä. Juttujani olen jakanut Facebookin ruokaryhmissä ja lukenut paljon erilaisia kommentteja, aiheellisia ja aiheettomia. Olen huomannut, ettei ole olemassa yhtä ja ainutta oikeaa. "Yksi tykää äidistä ja toinen tyttärestä"-jotenkin näin eräs vanha sanonta taitaa kuulua. On ollut jännittävää huomata esimerkiksi, että  tarina jostakin ruoasta, jota itse en pidä kovinkaan kummoisena, yllättää suosiollaan, kun taas toinen juttu, jota itse pidän superhyvänä, ei kiinnostakaan odotetulla tavalla. Ihmiset ovat erilaisia.

Kun alotin tämän blogikirjoittelun, oli tosiaan tarkoitus vain tallentaa reseptit ja jutut peremmin säilyvään muotoon (ja paikkaan). En odottanut suurtakaan kävijämäärää sivulleni. On ollut todella suuri yllätys, kun blogiani on puolentoista vuoden aikana käyty lukemassa yli 52 000 kertaa. Se on ollut hienoa ja se kannustaa minua jatkamaan. En siis ole tehnyt tätä ihan turhaan. Toivottavasti reseptit ja vinkit ovat olleet hyödyllisiä.

Laitan tähän juttuun 10 kuvaa tällä hetkellä luetuimmista jutuista. Niistä puolet on suvussa pitkään kulkeneita, toinen puoli on uudempia. Otsikkoa klikkaamalla saa reseptin esiin.

1. Lamminpään lumous

2. Meiän äitin merimiespihvit

3. Lapsuusajan muisto, Voipuuro

4. Vanhanajan salaatti 

5. Äitini perunajauhokakku

6. Nuorison nugetit

7. Janssonin kiusaus

8. Paimenen paistos

9. Isotädin mokkatäytteiset lusikkaleivät

10. Marinoitua punasipulia

Paljon on vielä opittavaa, sillä ruokamaailma on ääretön. Yhden ja todella tärkeän asian olen jo nyt oppinut ja sisäistänyt. Se on ruoan kunnioittaminen ja sille kuuluvan arvon antaminen. Ruoka ei noin vain ilmaannu lautaselle kenellekkään; se pitää tuottaa, jalostaa, (ostaa-ekonomiaan en tässä puutu) ja valmistaa taiten ennen kuin sitä pääsee edes maistamaan ja toivottavasti myös siitä nauttimaan.

Näillä aatoksilla kohti uusia juttuja.

MEIÄN ÄITIN TIIKERIKAKKU

                                                                                            MEIÄN ÄITIN TIIKERIKAKKU

Selailin puhelimeni kuvia ajatuksena poistaa sieltä  niistä osa tilaa viemästä (pilvitallennus on vielä hieman hakusessa). Sormi oli jo poista pysyvästi-nappulalla, kun onneksi huomasin ajoissa, mitä olinkaan tekemässä. Kuvassa oli nimittäin äitini (iki)vanha tiikerikakkuohje.

Kuva toi mieleen paljon muistoja lapsuudesta. Yksi niistä on Van Houten-kaakaojauhepaketti, jota säilytettiin kuivatavarakaapin ylimmällä hyllyllä. Siihen aikaan kaakao keitettiin tuosta jauheesta ja punaisesta maidosta. Ei ollut Neskvikkiä eikä Oboita. Samoin siitä äitini loihti aivan uskomattoman hyvää suklaakiisseliä, siihen aikaan kun ei ollut Jakki-makupaloja eikä Naminamejakaan. Tottakai jauhetta käytettiin myös leivonnassa; suklaisiin pikkuleipiin ja tietenkin tiikerikakkuun -raitoja tuomaan. Ja niihinhän sitä käytetään vielä tänäkin päivänä. Ihan kaikki ei siis ole muuttunut puolessa vuosisadassa.

Kuvastakin jo näkyy, että resepti on vanha. Mitat ovat grammoina (taskulaskimelle tuli käyttöä) ja siinä mainitaan voin  peseminen. Piti (taas) ottaa Google avuksi. Voin peseminen tarkoittaa, että siitä poistetaan ylimääräinen suola, jota ennen vanhaan lisättiin voihin sen säilyvyyttä lisäämään (kun ei ollut jääkaappeja). Se tehtiin hieromalla voita puukauhalla kylmässä vedessä. (Tämä on eri asia kuin voin valmistuksessa suoritettu peseminen, jolloin kirnuvoista pestiin vedellä piimän maku pois -ja saatiin sivutuotteena kirnupiimää.)

Tämän blogikirjoittelun päätarkoitus on säilyttää meidän suvussa kulkeneita vanhoja reseptejä tuleville polville. Tämä Eila-äitini tiikerikakkuohje on takuuvarmasti  säilyttämisen arvoinen. Koska nykyään jauho- ja sokerimäärät ilmoitetaan yleisimmin desilitroina, olen muuntanut nuo grammamäärät tähän päivään sopiviksi. Tässä ohje on "nykyaikaistettuna".

250 g voita

4,2 dl (= 350 g) sokeria 

6,1 dl (= 400 g ) vehnäjauhoja 

4 kanamunaa

1 tl leivinjauhetta

1/2 dl maitoa

2 rkl kaakaojauhetta                                                                                                                                                                                                        

Nykyvoita ei tarvitse pestä.

Huoneenlämpöinen voi vatkataan vaahdoksi.

                                                                              

Munat ja sokeri vatkataan niinikään vaahdoksi. 

Leivinjauhe sekoitetaan jauhoihin.

Muna-sokerivaahtoon lisätään  pienissä erissä jauhoja ja  voivaahtoa sekä maito.

Otetaan taikinasta sivuun 1/3 ja sekoitetaan siihen kaakaojauhe.

Voidellaan ja korppujauhotetaan kakkuvuoka.

Laitetaan vuokaan pohjimmaiseksi vaalea taikinaa, sitten päälle suklaataikinaa ja vielä päällimmäiseksi vaaleaa taikinaa.

Takinaa painellaan haarukalla tai nostellaan lusikalla, jotta taikina sekoittuu vähän ja kakkuun tulee raitoja.

Taikinan pinta tasoitetaan ja keskelle vedetään vako esim. tikulla. Näin kakku kohoaa tasaisemmin.

Paistetaan uunin alatasolla 175 asteessa noin tunti.

Kypsyys kannattaa varmistaa esim. hammastikulla. Kun siihen ei tartu taikinaa, kakku on kypsä.

Kakun annetaan jäähtyä ennen lautaselle kumoamista.

Joidenkon mielestä tiikerikakun päälle ei kuulu laittaa tomusokeria. Joidenkin mielestä taas kuuluu. Tässä eräänlainen kompromissi eli tomusokeria on vain vähän.

Raidat (ja leipurin taidot) tulevat esille kakkua leikattaessa. Tässä ne eivät ole äitini käden jäljen veroisia. Lisäharjoittelu on paikallaan. Maku on kuitenkin entisensä.

                                                                   Kiitokset Eila-äidille.

PEKONIPOSSUPATA

                                                                      PEKONIPOSSUPATA

Tässä eräänä päivänä nälkä alkoi kurnia vatsaa, kun olimme tien päällä. Matkaa kotiin oli viitisenkymmentä kilometriä ja jos ihan rehellisiä ollaan, kotona ei ollut valmiiksi laitettua ruokaa, syynä  edellisen päivän laiskottelu. Aina ei vaan oo inspiraatioo ja silloin kannattaa olla tekemättä mitään ja osata nauttia mitääntekemisestä. Olen lukenut sellaisen sanonnan kuin " etevä laiskottelu on yhtä tärkeää kuin taitava työnteko". Ei siis huonoa omaatuntoa, tälläkään kertaa.

Nykyään tien päällä ei nälkään kuole, siitä huolen pitävät nykyaikaiset huoltoasemat. Poikkesimme Mouhijärven Häijään Nesteelle. Syömään. Lounaspöydässä oli tarjolla  paistettuja silakoita ja pekonipossua, perunamuusia ja perinteisen salaattipöydän antimet. Vaikka lounasaika läheni jo loppuaan, se ei näkynyt seisovan pöydän laadussa eikä ruoan maussa mitenkään. Ruoka oli tosi hyvää , varsinkin se pekonipossu. Sitä oli ihan pakko hakea lisää. Kiitokset sinne.

Pekonipossua ei meidän keittiössä ole aikaisemmin valmistettu. Tuon huoltamolounaan ansiosta nyt on. Ja siinä on

800 g porsaan lihasuikaleita

200 g pekonisuikaleita

3 banaanisalottisipulia (kyllä tavallinenkin sipuli käy)

voita/voimariinia paistamiseen

3 porkkanaa

pala lanttua

1 omena

1 dl vehnäjauhoja

2 tl suolaa

2 tl rouhittua mustapippuria

2 tl jauhettua inkivääriä

2 tl rakuunaa

1 l lihalientä

3 rkl soijakastiketta

3 rkl tummaa siirappia tai hunajaa

5 laakerinlehteä

(tummaa maizenaa)

Porkkanat, lanttu ja omena kuoritaan ja leikataan kuutioiksi.

Sipulit kuoritaan ja pilkotaan.
Vehnäjauhoihin sekoitetaan mausteet.

Lihasuikaleet  (ei pekonia) pyöritellään jauho-mauste-seoksessa.

Pekoni ruskistetaan paistinpannuilla omassa rasvassaan ja kaadetaan pataan.

Pekoneista jääneessä rasvassa kuullotetaan sipulit ja ne lisätään pataan pekonin joukkoon.

Seuraavaksi kuullotetaan (rasvaa lisätään tarvittaessa) porkkana- , lanttu- ja omenakuutiot ja nekin lisätään pataan.

Valmistetaan lihaliemi.

Seuraavaksi pannulle lisätään reilusti rasvaa ja nostetaan levyn lämpöä ja ruskistetaan jauhotetut sianlihapalat kunnolla ruskeiksi.

Lisätään ruskistetut lihat pataan.

Paistinpannu huuhdellaan kuumalla lihaliemellä ja liemi kaadetaan lihojen päälle.

Liemeen sekoitetaan soija ja siirappi/hunaja.

Lisätään laakerinlehdet ja pannaan kansi päälle ja pata uuniin

175 asteeseen noin 11/2 tunniksi.

Jos kastikkeesta haluaa sakeampaa, lisätään ruskeaa maitzenaa.

Lisukkeeksi sopii keitetty riisi.