PIENET SUKLAISET PIKKULEIVÄT

                                                             PIENET SUKLAISET PIKKULEIVÄT

Joulu on tulossa, se ei ole vielä ihan ovella asti, mutta kaupoissa soi joululaulut ja mediassa mainostetaan toinen toistaan hienompia ja "tarpeellisempia" tavaroita. Pidän paljon lahjoista. Niiden saamisesta sekä niiden antamisesta. Tärkeää lahjassa minusta on se, että se on yllätys ja että sen saadessaan tuntee, että lahjan antaja on ajatellut juuri minua, ainakin pienen hetken sitä hankkiessaan tai sen tehdessään. En ehkä osaa tuota jälkimmäistä oikein kuvata, mutta tarkoitan sillä sitä, että pieni ajatuksella annettu lahja lämmittää mieltäni enemmän  kuin kiireessä pikaisesti ostettu hittitavara.

Tänä vuonna annan  DIY -joululahjoja (taas on keksitty uusi termi vanhalle asialle) eli itsetehtyjä ( Do It Yourself) joululahjoja. En osaa askarrella juuri mitään ja neulomusteni lopputuloksena tuskin syntyisi mitään, jota kehtaa pakettiin kääriä. Niinpä tänä jouluna läheiseni saavat syötäviä lahjoja (sekä astiat, joihin ne on tehty). Kaikkea en ole vielä päättänyt; jotain kalaa kuitenkin ja joulukakku sekä nämä pienet suklaiset pikkuleivät värikkäissä karamellivuoissa. On ainakin joulun värejä. 

Taikinasta tulee sopivasti (noin) 150 pikkuleipää; saman verran kuin noita pikkuvuokia on yhdessä paketissa.

300 g voita

2 dl tomusokeria

2 tl sokeria

2 keltuaista

5 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

4 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

Marianne rouhetta

Taloussuklaarouhetta

Dr Oetker silver glitter spraytä

Dr Oetket gold glitter spratä

Voi ja sokerit vatkataan vaahdoksi.

Joukkoon lisätään keltuaiset.

Kuivat aineet sekoitetaan ja siivilöisään joukkoon.

Taikinasta pyöritellään pieniä palloja (läpimitaltaan 1-2 cm) ja ne asetellaan paperivuokiin.

Palloihin painetaan keskelle kolot, jotka täytetään suklaarouheilla.

Paistetaan 175 asteessa 10 minuuttia.

Jäähtyneiden pikkuleivät koristellaan kulta-/tai hopeasprayllä.

Valmiita tarjottaviksi tai lahjapakattaviksi. 

Ps. Kestävät hyvin pakastamisen

Näitä myös ajattelin pukinkonttiin:

                                                                    Sorsapuiston silakat

                                                                             Äijämössö

What do you want to do ?

New mail

What do you want to do ?

New mail

What do you want to do ?

New mail

What do you want to do ?

New mail

PAISTETTUA KUHAA VIHANNESPEDILLÄ

                                                         PAISTETTUA  KUHAA VIHANNESPEDILLÄ

Tapanani on ollut kirjoitaa tähän blogiin, reseptin alkuun jotakin, mikä sivuaa kyseistä reseptiä. Joskus se on muisto menneiltä ajoilta tai sitten vain jotakin sepustusta reseptin raaka-aineista. Nyt pää lyö ihan tyhjää. Onkohan pääni täyttynyt italiankielen sanoilla, kun piti vielä vanhoilla päivillä näyttää (itselle tai muille?), että vanhanakin voi oppia uuden kielen? Siitäpä tulikin mieleen, että kuha on italiaksi lucioperca, mutta keittiökielessä se lyhennetään niin, että keitetty kuha on luccio (äännetään luzzo) bollito ja paistettu kuha kuten tässä ohjeessa on luccio fritto. Vihannekset monikossa puolestaan on verdure, joten tämän annoksen nimi  käännettynä  karkeasti italiaksi on "luccio fritto con verdure". 

Pää voi lyödä tyhjää myös siksi, että sanat eivät riitä kertomaan kuinka hyvää tämä on. Ruoka vie kielen mennessään. Se on todella hyvää ja kevyttä. Ohjeen runko löytyi (tottakai) netistä, osoitteesta keittotaito.com. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen vihanneksista kesäkurpitsa on tässä korvattu parsakaalilla (broccoli) ja kastike on vaaleaa peruskastiketta, joka on tehty kala- ja hummeriliemen sekoituksesta kun alkuperäisessä ohjeessa pannulle lisättiin kalojen paistamisen jälkeen kermaa, joka kiehautettiin.

Turhaan en kehu, tämä on TODELLA HYVÄÄ, kalaruokaa parhaimmillaan.

Kalat:

n. 1,2 kg kuhafileitä

2 dl vehnäjauhoja

3 kananmunaa

2-3 dl korppujauhoja

2 tl suolaa

1 tl valkopippuria

2 tl herbes de provence-yrttisekoitusta

voita/öljyä

Vihannekset:

100 g herneitä

1 paprika (tässä 5 makeaa minipaprikaa)

1 parsakaali

20 kirsikkatomaattia

tuoretta timjamia

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

1 rkl sitruunamehua ( tai valkoviinietikkaa)

oliivioljyä.

Kastike:

50 g voita

3/4 dl vehnäjauhoja

1 l kala-hummerilientä (fondista 1:1)

1-2 rkl sitruunamehua

1/2 dl kermaa

tuoretta timjamia

Vihannekset paloitellaan ja paistetaan pannulla oliiviöljyssä 2-3 minuuttia.

Maustetaan suolalla, pippurilla, silputulla timjamilla ja sitruunamehulla.

Kalat kieritellään ensin vehnäjauhoissa, joihin on sekoitettu mausteet, sitten vatkatussa kananmunassa ja viimeiseksi korppujauhoissa.

Paneroidut kalat paistetaan kuumassa voi-öljyseoksessa kauniin ruskeiksi.

Kastikkeeseen tuleva voi sulatetaan kattilassa. Voihin sekoitetaan vehnäjauhot. Seokseen lisätään kuuma kalaliemi pienissä erissä ja kastikkeen annetaan kiehua muutama minuutti. Kastike maustetaan kermalla, sitruunamehulla ja silputulla timjamilla.

Vihannekset ja kalat ladotaan tarjoiluastiaan.

Kastike kaadetaan päälle.

Jos ainekset ovat ehtineet jäähtyä, kuumennetaan ruokaa uunissa (200 asteessa) 5-10 minuuttia.

 Tilli sopii koristeeksi.

Alkuperäisessä ohjeessa suositeltiin lisukkeeksi keitettyjä perunoita. Mielestäni niitä ei välttämättä tarvita.

YRTEILLÄ JA SITRUUNALLA MAUSTETTU VIILLOKKI

                                                YRTEILLÄ JA SITRUUNALLA MAUSTETTU VIILLOKKI

Tämä ruoka olisi todennäköisesti jäänyt tekemättä ilman Kallion Yhteiskoulun kotitalousopettajan Kaarina Knuutilan oppeja. Hän opetti mm.  kastikkeiden valmistuksen, sillä tuolloin elettiin aikaa ennen pussikastikkeita. Myös tämä "sitruunaliha" on koulun oppeja, vaikkakin tähän  on  lisätty tuoreita yrttejä, joita niitäkään ei saanut kaupoista vielä 1970-luvun alussa. Tässä on siis keitettyä lihaa ja kastike (vaalea peruskastike) on tehty lihan keitinliemestä.  Kyseisen kastikkeen voi sitten maustaa sitruunalla, piparjuurella tai vaikkapa tillillä (tilliliha). Ruokaa kutsutaan hienommalla nimellä viillokiksi. Ranskalaiset kutsuvat tätä nimellä blanquette au veu, jos liha on vasikanlihaa. Suomeksi se tarkoittaa vasikanlihamuhennosta. Minulle se on aina ollut ja on edelleenkin sitruunalihaa. Ja se maistuu hyvälle 2020-luvullakin.

n. 1 kg naudanlihaa (vasikkaa, jos löytyy)

luuta (jos löytyy)

2 l vettä

2 sipulia

5-6 valkosipulinkynttä

2-3 porkkanaa

2,5 tl suolaa

10-15 mustapippuria

10 valkopippuria

5 laakerinlehteä

1 rkl herbes de provence-yrttimausteseosta

Kastike

50 g voita

3/4 dl vehnäjauhoja

1 l keitinlientä

1 sitruunan mehu

1/2 dl kermaa

1 ruukullinen tuoretta timjamia

1 ruukullinen tuoretta basilikaa

Lihaa ( ja luuta ) liotetaan kylmässä vedessä tunnin ajan.

Vesi kaadetaan pois ja liha (ja luu) laitetaan uuteen veteen kiehumaan. Keitetään, kunnes muodostuu verivaahtoa, joka kuoritaan pois.

Joukkoon lisätään sipulit ja valkosipulinkynnet (ei tarvitse kuoria), paloitellut porkkanat sekä mausteet.

Keitetään hiljalleen 2-3 tuntia.

Liha otetaan liemestä leikkuulaudalle ja liemi siivilöidään.

Liha paloitellaan tarjoiluastiaan.

Voi sulatetaan kattilassa. Joukkoon sekoitetaan vehnäjauhot.

Kuuma keitinliemi sekoitetaan voi-jauhoseokseen pienissä erissä. Sitten kastikkeen annetaan kiehua hiljalleen n. 10 minuuttia, jotta jauhot kypsyvät.

Kastike maustetaan sitruunalla, kermalla ja tuoreilla silputuilla yrteillä.

Kastike kaadetaan pilkottujen lihojen päälle.

Kuumennetaan hetken aikaa ennen tarjoilua ( jotta lihat lämpenevät).

Koristellaan yrteillä.

Tarjoillaan keitettyjen perunoiden tai riisin kera.

Uunijuureksetkin sopivat-kuten kuvassa.

                    Ai että, ihan tulee nuoruus mieleen.😊😊😊

What do you want to do ?

New mail

MAKKARASOOSI

 

                                                                         MAKKARASOOSI

Tänään on kolmastoistapäivä ja perjantai. Eli on tapaturmapäivä. Suomessa on vietetty tapaturmapäiviä vuodesta 1995 eli jo 25 vuotta. Siis aina sillon, kun 13. päivä sattuu olemaan perjantai. Teemana on mm. "kikkailut on kikkailtu". Kaikkihan kuitenkin tietävät, ettei 13. päivä perjantaina satu onnettomuuksia yhtään enempää kuin muinakaan päivinä, mutta hyvä, kun turvallisuusasioihin aina silloint tällöin kiinnitetään huomiota.

Tätä päivää oli hyvä käyttää "tekosyynä" (ainakin itselleni) tehdä yksinkertaista ruokaa. En alkanut kikkailemaan ruoan kanssa. Paketista grillimakkaraa ja kahdesta sipulista sekä jauhoista ja lihaliemestä valmistui ihan maittava makkarakastike. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, lisukkeena tarjottava muusi oli Lidlin pussimuusia, joka on tosi hyvää ja nopeatekoista. Olisihan sitä voinut perunoita kuorissa saada vaikka haavan sormeen-onhan 13. päivä ja perjantai. Joopa joo. Tulipahan ainakin tehtyä kunnon perussapuskaa.

1 pkt  (400 g) grillimakkaraa

2 sipulia

öljyä/voita ruskistamiseen

75 g voita

1 dl vehnäjauhoja

1 l lihalientä

2 rkl soijaa

rouhittua mustapippuria

1 dl kermaa

muutama tippa tabascoa

loraus ketsuppia

Makkraroista voit ottaa (suoli)kuoret pois - imevät paremmin makua, kun kuori ei ole esteenä.

Sitten makkarat ja sipulit pilkotaan.

Öljy ja voi kuumennetaan pannussa ja makkaroihin ja sipuleihin paistetaan pannulla väriä ja makua. 

Maustetaan rouhitulla mustapippurilla.

Makkarat ja sipulit siirretään pannulta kattilaan.

Paistinpannua ei pestä välillä vaan lisätään pannulle voi ja jauhot.

Jauhojen annetaan ruskistua kunnolla.

Lisätään kuuma lihaliemi.

Annetaan jauhojen kypsyä hiljalleen.

Lisätään soijaa, mustapippuria kermaa ja muutama tippa tabascoa.

Kastikkeen voi viimeistellä lorauksella ketsuppia.

Valmis kastike kaadetaan kattilaan makkaroiden ja sipulien joukkoon ja sekoitetaan.

Lisukkeeksi sopii perunamuusi ja vihannekset.

                                      Kotiruokaa parhaimmillaan.