PARSANYYTIT

                                                                          PARSANYYTIT 

Kevät kolkuttelee ovella. Kevätpäiväntasaus on jo takanapäin ja valoisuus senkun lisääntyy. Lunta on maassa vielä jonkin verran, mutta ilmassa tuoksuu jo--ainakin hieman--kevät. Ja kuulinpa tänään joutsenten ääniäkin, kevät on  alkanut niilläkin --muuttopuuhissa--varma kevään merkki sekin.

Keväisin monissa ravintoloissa vietetään parsaviikkoja. Saa nähdä, miten käy tänä keväänä, kun ravintolat joutuvat vallitsevan koronaepidemian takia pitämään ovensa säpissä tai tarjoamaan "takeaway"-annoksia. Jaa-a.

Meidän huushollin keittiössä on muutaman viime päivän ollut melko hiljaista; eivät ole padat porisseet eikä kattilat kolisseet--liekö sitä kuuluisaa kevätväsymystä--kun "kokki" ei ole oikein saanut laitettua sapuskaa pöytään. Ollaan nääs eletty snakariruoilla ja kaupan einestiskin antimilla. 

Tänään tuolle "hiljaiselolle" tuli stoppi. Kädet (ja mieli) tarvitsivat jotain näpertämistä. Ja pitihän keittiöön saadaa ruoantuoksua. Italialaisesta keittokirjastani sain idean tehdä parsanyyttejä. Niinpä pakastetaikinalevyt saivat täytteekseen pastakastiketta (en löytänyt kaupasta pestoa), parsaa ja italilaista ilmakuivattua kinkkua sekä juustoa-parmesaania tietty. Näin syntyi mukava määrä kevyttä pyhäruokaa. Puolet söimme lämpiminä hollandaise-kastikkeen kera, loput jäivät illaksi "TV-herkuiksi".

1 pkt (500 g) lehtitaikinalevyjä

250 g tuoretta vihreää parsaa

2 pkt ( a 100 g) ilmakuivattua kinkkua

kevätsipulia hienonnettuna

pastakastiketta (tässä valkosipulilla maustettua)

raastettua parmesaania

+

rouhittua mustapippuria

tilkka maitoa

suolaa

sokeria

nokare voita

korppujauhoja

Parsoista leikataan tyvipäästä kovat osat pois.

Sitten ne laitetaan noin viideksi minuutiksi kiehuvaan veteen, johon on lisätty hieman suolaa. Vettä on hyvä olla niin, että parsat juuri ja juuri peittyvät. Veden ei välttämättä tarvitse peittää nuppuja, sillä ne kypsyvät nopeammin. Keittämisen loppuvaiheessa keitinveteen lisätään n. 1 tl sokeria ja nokare voita makua antamaan.

Keittämisen jälkeen parsat valutetaan...

..ja laitetaan kylmään veteen odottamaan (näin niiden väri säilyy paremmin).

Taikinalevyt leikataan kahtia ja ne laitetaan leivinpaperilla päällystetylly uunipellille. Sitten niiden keskelle laitetaan n. 1 tl pastakastiketta, pilkottua kevätsipulia ja rouhittua mustapippuria.

Vedessä jäähtyneet parsat leikataan puoliksi ja kääritään kinkkuviipaleeseen. Kinkku-parsarulla laitetaan poikittain taikinalevylle.

Kinkkukäärön pinnalle ripotellaan vielä parmesan-raastetta ja hieman mustapippuria.

Taikinan reunat käännetäään yhteen kinkkukäärön yli ja sauma "liimataan" kylmällä maidolla sivelemällä.

Kääröjen pinnalle ripotellaan vielä hieman suolaa ja korppujauhoja.

Nyytit paistetaan uunin keskitasolla 220 asteessa, kunnes niiden pinta on kauniin ruskea (n. 15-20 minuuttia).

Tarjoillaan lämpiminä. (Maistuvat kylminäkin).

                                              Parsanyyttien kanssa maistuu hollandaise-kastike.

Maistuvat hyvälle ilman kastikettakin.

                                                                                #

What do you want to do ?

New mail

MANSIKKATIRAMISU

                                                                       MANSIKKATIRAMISU

Tiramisu on italialainen jälkiruoka, johon käytetään lehmän maidosta valmistettua rasvaista tuorejuustoa, mascarponea ja kissankielikekseinäkin tunnettuja savoiardikeksejä. Perinteinen tiramisu sisältää myös espressoa ja kaakaojauhetta sekä hieman likööriä, brandyä tai marsalaviiniä (makea jälkiruokaviini).

Koska viime aikoina on italian kieltäkin tullut hieman opiskeltua, laitettakoon tähän, että suomeksi tirare on vetää, mi tarkoittaa minua ja su = ylös. Eli tiramisu on suomeksi "vedä minut ylös". Näin pyydetään kaatuneen vetämistä jaloilleen tai jotain piristävää  väsymystilaan. Ja kyllähän tiramisu piristää ja siitä saa energiaa. Ja sen maku..., parempaa jälkiruokaa saa hakemalla hakea. Kiitosta vaan italialaisille.

Tämä tiramisu poikkeaa hieman perinteisesta kaakaohuntuisesta jälkiruoasta. Tässä ei ole kahvia eikä kaakaota. Eikä kermaakaan, jonka joskus luulin olevan välttämätön ainesosa tässä herkussa. Tässä on valkosuklaata ja manteleleita sekä kaiken kruununa mansikoita. Kuitenkaan tämä ole mikään tuulesta temmattu ohje, sillä tämä löytyi kirjasta "Italialainen keittokirja-mamman parhaat herkut". Kannattaa tutustua. Ja kokeilla siinä olevia reseptejä. Ja muistaa että, La vita e troppo breve per mangiare e bere male--elämä on liian lyhyt huonosti syömiseen ja juomiseen.

Tarvitaan

lasi tai posliinivuoka (n. 20 x 25 cm)

3 kananmunaa

3 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

350 g mascarpone-tuorejuustoa

11/4 dl marsalaviiniä (löytyy Alkosta)

1 dl maitoa

20 savoiardikeksiä

40 g mantelirouhetta

100 g rouhittua valkosuklaata

400 g tuoreita mansikoita

tuoretta sitruunamelissaa (tai minttua)

Kananmunien keltuaiset ja valkuaiset erotellaan.

Valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi.

Sokerit siivilöidään keltuaisten joukkoon ja seos vatkataan sakeaksi ja pehmeäksi.

Sitten keltuaisvaahdon sekaan vatkataan mascarpone-juusto.

Sitten mascarponeseokseen käännellään valkuaisvaahto.

Maito ja marsalaviini sekoitetaan keskenään.

Savoiardikeksit kastellaan maito-viiniseoksessa kunnes ne hieman pehmenevät.

Puolet kekseistä asetellaan vuoan pohjalle ja päälle ripotellaan puolet mantelirouheesta.

Seuraavaksi keksien päälle levitetään 1/3 mascarponeseoksesta.

Seuraavaksi lisätään loput (kostutetut) keksit, loput mantelirouheesta ja loput mascarponeseoksesta.

Vuoka peitetään ja laitetaan jääkaappiin tekeytymään 2-3 tunniksi.

Ennen tarjoilua juustoseoksen päälle levitetään rouhittua valkosuklaata (rouhiminen onnistuu parhaiten juustohöylällä)....

...ja mansikoita sekä sitruunamelissaa (minttua).

                                              DAVVERO BUONO-TODELLA HYVÄÄ!!! 

                                                                #

SILAKAT RULLALLA

 

                                            

                                                                      SILAKAT RULLALLA

 Vielä 50 vuotta sitten  kauppojen kalatiskeiltä ostettiin pääasiassa silakkaa, haukea ja lahnaakin. Nykyään kalatiskin ovat vallanneet norjalaiset tuontilohet tai suomalaiset kasvatetut "kassikalat" ja  villikalat ovat jääneet lapsipuolen asemaan kalatiskien peränurkkaan. Tästä johtuen silakalla ei ole nykypäivän ruokapöydässä ole samaa arvoa kuin ennen vanhaan. Silakan syönti on takavuosista romahtanut kymmenenteen osaan ja  suuri osa ammattikalastajien silakkasaaliista päätyy nykyisin rehutehtaisiin.

Olen varttunut aikana, jolloin silakka ja muukin kotimainen kala oli olennainen osa perheiden ruokavaliota. 1960-luvulla lihaa syötiin huomattavasti vähemmän kuin nykyään ja makkaratuotteet ottivat tuolloin vasta ensiaskeleitaan suomalaisten ruokapöytiin (HK:n Sininen "syntyi" v. 1963). Syynä oli yksinkertaisesti raha (tai sen puute). Kala oli lihaan verrattuna huomattavasti edullisempaa. Tuolloin ei vielä puhuttu mitään ekologiasta. Tietämättämämme olimme ilmastoystävällisiä.

Silakkaa valmistettiin monella tapaa; mieleen ovat jääneet  perinteinen silakkalaatikko, paistetut silakat, etikkaliemeen tehty suutarinlohi ja tietenkin vuosittaisilta kalamarkkinoilta ostettu maustesilakka. Hienonpiin tilaisuuksiin valmistettiin silakkarullia: tuolloin kalafileiden päälle laitettiin hienonnettua sipulia ja tilliä ja rullalle käärityt kalat kypsennettiin etikkaliemessä ja niitä nautittiin sekä lämpiminä perunoiden kera että kylminä hapanleivän päällä.

Tässä ohjeessa on pari hieman nykyaikaisempaa "vinkkiä" silakkarullien täytteeksi. Toisessa on pelkästään anjovista, toisessa on pekonia ja tuorejuustoa. Etikkaliemen korvaavat kuohukerma ja sinappi-sitruunakerma. Kaiken kruunaa parmesan-raaste. Sekä tietenkin TILLI.

ANJOVIKSELLA TÄYTETYT SILAKKARULLAT

1/2 kg silakkafileitä

suolaa

rouhittua mustapippuria

anjovisfileitä (tai ravintolafileitä pilkottuna-halvempaa!) 

1/2 ruukullista tilliä hienonnettuna

pala purjoa ohuina viipaleina

3-4 dl kuohukermaa

parmesan-raastetta

Poista saksilla silkkafileistä selkäevä.

 Laita kalat leivinpaperin päälle nahkapuoli alaspäin.

Mausta suolalla (kevyesti) ja pippurilla.

Laita kunkin fileen päälle pala anjovista.

Kierrä fileet rullalle ja laita ne voideltuun uunivuokaan.

Ripottele kalojen päälle tilliä ja purjoa.

Kaada vuokaan kuohukermaa niin, että kalat peittyvät.

Lisää pinnalle parmesan-raastetta.

Kypsennä uunissa 175 asteessa noin 40 minuuttia kunnes juusto on saanut kunnolla väriä.

SILAKKARULLAT PEKONI-PIPPURIJUUSTO-TÄYTTEELLÄ

1/2 kg silakkafileitä

suolaa

rouhittua mustapippuria

pekoniviipaleita

pippurituorejuuostoa

1/2 ruukullista hienonnettua tilliä

pala purjoa ohuina viipaleina

3 dl ruokakermaa

1/2 dl sinappia

2 rkl sitruunamehua

parmesan-raastetta

Valmistetaan kuten anjovissilakat, mutta kalafileiden päälle laitetaan ensin viipale pekonia...

...jonka päälle levitetään kerros tuorejuustoa.

Kalat käärittään rullalle voideltuun uunivuokaan ja päälle ripotellan tilliä ja purjoa.

Ruokakermaan sekoitetaan sinappi ja sitruunamehu ja seos kaadetaan kalojen päälle.

Pinnalle ripotellaan parmesan-raastetta.

Kalat paistetaan samoin kuin edellisessä ohjeessa (175 astetta noin 40 minuuttia).

Lämpimät kalarullat maistuvat perunamuhennoksen ( tai keitettyjen perunoiden) kera. Erillistä kastiketta ei tarvita, sillä kypsennysliemi on oivallista kastiketta.

                                                                                    #

What do you want to do ?

New mail

What do you want to do ?

New mail

What do you want to do ?

New mail