TIRAMISU

  

 TIRAMISU

     Tämä ei ole ainoa tiramisu-ohje tässä blogissa; olen muistaakseni kirjoittanut ohjeen mansikka-valkosuklaa-tiramisulle, tiramisukakulle ja laseihin valmiiksi annoksiksi annostellulle tiramisu-jälkkärille. Ne ovat kaikki "muunnelmia" tästä perinteisestä kaakaojauhella kuorrutetusta vuokaan tehtävästä italialaisesta jälkiruoasta, joka on niin hyvää, ettei haittaa vaikka siitä tulee useampikin juttu kirjoitettua. Monille Italiasta tulee mieleen pizza tai pasta, minulle se on tiramisu, jota pidän italialaisten "lahjana" (jälki)ruokamaailmalle. Vaikka itsetekemäni tiramisu onkin hyvää, se ei kuitenkaan ole verrattavissa Rooman ravintola Al 34:n ruokalistalta löytyvään, makuhermoja hellivään, kotitekoiseen ja nimensä mukaisesti (tiramisu=vedä minut ylös) mielialan pilviin nostamaan jälkkäriherkkuun. Mutta nyt, kun jo toista vuotta  ollaan oltu koronapandemian vuoksi ns. kotimaa-arestissa, täytyy omatekoista tiramisua maistellessa sulkea silmät ja lentää ajatuksissaan Via Mario De' Fiorille ja kuvitella istuvansa palveltavana tuossa tunnelmallisessa, aina täynnä olevassa, mutta siitä huolimatta jokaisen asiakkaan henkilökohtaisesti huomioivassa perheravintolassa. Kyllä täältä vielä tullaan.....ja odotellessa on tullut italian kieli sen verran tutuksi, että saa??? selvää ruokalistasta ilman googlen kääntäjää.  

3 kananmunan keltuaista

4 rkl amarettoa

2 dl sokeria

50 g hienoksi raastettua suklaata

150 g mascarponejuustoa

1,75 dl kermaa

24 kissankielikeksiä (Savoiardi)

espressoa (tai vahvaa kahvia)

kaakaojauhetta kuorrutukseen

Vatkaa keltuaiset ja amaretto.

     

  Lisää sokeri vähitellen ja vatkaa, kunnes sokeri liukenee täysin.

   

Hämmennä joukkoon suklaaraaste ja mascarponejuusto.

          

Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele se joukkoon.

      

Kastele kissankielikeksien sokeroimaton puoli kahviin ja asettele puolet kekseistä suorakulmaisen astian pohjalle.

                           

Levitä keksien päälle puolet mascarponekreemistä.

Tee toinen samanlainen kerros ja jäähdytä kannella peitettynä jääkaapissa yön yli.

Hunnuta pinnalle runsaasti kaakaojauhetta ennen tarjoilua.

                                                                               Mansikat eivät kuulu alkuperäiseen ohjeeseen.

TÄYTETTY LIHAMUREKE

                                                                TÄYTETTY LIHAMUREKE

Tänä vuonna pääsiäispäivän ruokapöytään oli kutsuttu aikuisten lisäksi myös pikkuväkeä. Tästä johtuen ei pöydässä ollut "perinteistä" valkosipulilla, rosmariinilla ym maustettua pääsiäislammasta, sekun ei välttämättä ole sellaista, mistä lapset pitävät. Kyllä varmaan oppivat sitäkin joskus syömään, kunhan makuaisti kehittyy iän myötä. Jauheliha sen sijaan kelpaa nykyajan burgeri-nuorille (ei ole tarkoitus sanoa rumasti), joten pääsiäispäivänä pöydässämme oli kanamunilla täytettyä lihamureketta, keitettyä kukka- ja parsakaalia sekä farfalle- (perhos-)pastaa.

Aikoinaan lihamureketta tuli tehtyä ja syötyä paljonkin, mutta jostain syystä ei ihan viimeaikoina. Miksi lie unohtunut? Onhan se nopeasti valmistuvaa ja todella maistuvaa ruokaa. Ja täytteillä siitä saa muokattua jos jonkinlaista. Ensimmäistä kertaa muistan syöneeni täytettyä lihamureketta joskus 1970-luvun alussa. Silloin äiti laittoi murekkeeseen pakastettuja vihanneksia. Nykyään se saattaa tuntua ihan jokapäiväiseltä, mutta tuolloin se oli jotakin aivan uutta, sillä tuolloin pakastettuja ruoka-aineksia ei paljon vielä käytetty. Ai miksi? No siksi, kun "jokakodin" keittiövarustukseen ei vielä tuolloin kuulunut pakastinta (tai edes jääkaapin pakastelokeroa). No se muinaishistoriasta. nyt eletään nykypäivää ja tällä kertaa murekkeen täytteeksi tuli pääsiäisen "kunniaksi" keitettyjä kananmunia. Murekkeen tein leipävuokaan, joka osottautui todella käteväksi apuvälineeksi tähän tarkoitukseen: sen avulla mureke pysyi muodossaan ja nesteet murekkeen sisällä. Lopputulos oli sekä hyvännäköinen ja hyvänmakuinen--jos nyt pieni kehuminen sallitaan.

800 g jauhelihaa

11/2 dl kermaviiliä

11/2 dl kermaa

11/2 dl korppujauhoja

2 pienehköä sipulia hienonnettuna

3 kananmunaa

2 tl suolaa

2 tl mustapippuria

2-3 tl herbes de provence-yrttimaustetta.

7 keitettyä kananmunaa

raastettua parmesaania

Jauhelihaan sekoitetaan  kermaviili, kerma, munat, hienonnettu sipuli ja korppujauhot sekä mausteet.

Taikinan annetaan vetäytyä puolisen tuntia.

2/3 taikinasta taputellaan voidellun leipävuoan pohjalle ja reunoille.

Kuopan pohjalle ripotellaan parmesanraastetta ja kuoppa täytetään keitetyillä ( ja kuorituilla) kanamunilla. 

Lisätään vielä hieman parmesaania kananmunien päälle ja taputellaan loput taikinasta vuokaan niin, että pinta on sileä ja tasainen.

Paistetaan uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Kypsän  murekkeen voi tarjota suoraan leipävuoasta tai sen voi kumota tarjoiluastialle ja koristella (halutessaan) vaikkapa keitetyillä vihanneksilla.

                            Lisukkeena meillä oli farfalle-pastaa ja bearnaise-kastiketta.

APPELSIINIMARINOIDUT MAKSASUIKALEET JA SITRUUNAMARINOITUA FENKOLIA

 

                                  APPELSIINIMARINOIDUT MAKSASUIKALEET JA SITRUUNAMARINOITUA FENKOLIA 

Tämä ohje on siinä mielessä poikkeuksellinen, että sitä ei löytynyt netistä (josta nykymaailman aikaan löytyy lähes kaikki). Tämä ruoka olisi jäänyt tekemättä, ellen italiankielen opiskelun "sivutuotteena" olisi kurkistanut myös italialaiseen keittiöön. Sen myötä muutama italialainen keittokirja on tullut luetuksi ja osa ohjeista on kokeiltu ja hyviksi todettu. Tämä ohje löytyy keittokirjasta "Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana". Kirjaa voin suositella lämpimästi ohjeiden yksinkertaisuuden ja selkeyden vuoksi ja myös siksi, että kirjassa on myös mukavia tarinoita aina keskiajalta nykypäivään asti.

Italialaiset käyttävät ruoanlaitossaan paljon kasviksia ja eläinten ruhoista he pyrkivät käyttämääm mahdollisimman suuren osan. Siksi italialaisissa keittokirjoissa on paljon ohjeita sekä pelkille kasviksille että sisäelimille (jopa lehmän pötsistä tehdään ravintolatason ruokaa-la trippa). Ilman tuota em. kirjaa ei olisi tullut mieleen marinoida maksaa appelsiinimehussa. Eikä etsittyä ja löydettyä kaupan maustehyllystä fenkolinsiemeniä.

Tässä ohjeessa maksa saa kaverikseen fenkolia ja chiliä. Aniksenmakuinen fenkoli ei ole tullut suomalaisille vielä kovinkaan tutuksi. Ehkä sitten joskus.

Appelsiinimarinoidut maksasuikaleet

n. 600 g naudan maksaa

2 dl appelsiinituoremehua

1/2 tl suolaa

1/2 tl  valkopippuria

1/2-1 tl fenkolinsiemeniä hienonnettuna

voita/öljyä

Poista maksasta kalvot ja leikkaa se noin 1 cm:n paksuiksi viipaleiksi. Leikkaa viipaleista muutaman sentin pitkiä suikaleita. Kuivaa suikaleet talouspaperilla.

Murskaa fenkolinsiement (esim. pussissa kaulimen avulla).

Sekoita murskatut fenkolinsiemenet, suola ja valkopippuri appelsiinimehun joukkoon.

Laita maksansuikaleet appelsiinimehuun marinoitumaan muutamaksi tunniksi.

Ota maksasuikaleet liemestä ja paista ne nopeasti (muutama minuutti) kuumassa voi-öljyseoksessa. Maksa kypsyy nopeasti. Varo ylikypsenemistä ettei maksasuikaleista tule sitkeitä.

Jos haluat kastiketta, kaada marinointiliemi pannulle ja lisää n. 1 dl kermaa ja kiehauta seos hieman kokoon.

Tarjoa esimerkiksi perunamuhennoksen kera. (Muusi kannattaa tehdä valmiiksi ennenkuin alkaa paistamaan maksanpaloja.)

Sitruunamarinoitu fenkoli

1 fenkoli

1 punainen chili

1 sitruunan kuori raastettuna

4 rkl sitruunamehua

3 rkl oliiviöljyä

1/2 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

Leikkaa fenkoli TODELLA ohuiksi viipaleiksi veitsellä tai mandoliinilla.

Raasta sitruunasta kuori ja purista siitä mehu.

Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna pieneksi.

Sekoita öljyyn sitruunankuoriraaste, sitruunamehu, chilisilppu ja suola sekä pippuri.

Sekoita öljyseos hienonnetun fenkolin joukkoon.

Anna tekeytyä jääkaapissa puolisen tuntia.

Tarjoa esim. maksan ja perunamuusin kera.