GUBBRÖRA , ÄIJÄMÖSSÖ

                                                       

                                                         GUBBRÖDA , SILLIPÖPERÖ

Gubbröda on vanha ruotsalainen silli-anjovisruoka. Sen voi tarjoilla kylmänä tai lämpimänä. Se kuuluu ruotsalaisen voileipäpöydän perusantimiin. Sitä tarjottiin jopa Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan 50-vuotispäivällisillä. Se ei kuitenkaan ole pelkästään herrojen eikä miesten herkku, vaikka nimet äijämössö, ukkokokkeli, ukonsotku jne. siihen suuntaan viittaavatkin. Naisille sen voi tarjoilla vaikka sillikaviaarina.

Idean tämän herkun valmistamiseen sain telkkarista. Katselin aluksi vain "toisella silmällä", kun kaksi ukkoa ajeli ympäri Ruotsia ja pysähtyivät aina välillä tekemään ruokaa. Nämä ukkelit olivat tanskalaiset veljekset Adan ja James Price, jotka tekevät kokkiohjelmaa Spise med Price (Veljesten keittiössä). Ohjelmassa he kiertävät eri maissa ja valmistavat kussakin maassa maan omia herkkuja. Ja Ruotsissa he valmistivat  mm. tätä gubbrödaa.

Koska kyseessä on ns. äijäruoka, ei ainemääriä lasketa kovinkaan tarkkaan. Ja lopputulos on hyvä .

4 kovaksi keitettyä munaa

1 prk (125 g) anjovisfileitä

1 pieni purkki silliä (Vesta tillisilliä 150 g/100g)

1 punasipuli

2-3 rkl silputtua tilliä

2-3 rl silputtua ruohosipulia

1 prk ranskankermaa 

valkopippuria

rouhittua mustapippuria

Koristeeksi

mätiä/mätitahnaa

tilliä/ruohosipulia

(kirsikkatomaattia/sitruuna/jne.)

Kananmunat murskataan haarukalla.

Punasipuli pilkotaan pieniksi paloiksi.

Anjovikset ja sillit valutetaan ja kuivataan paperilla.

Kalat pilkotaan pieniksi paloiksi.

 Tilli ja ruohosipuli hienonnetaan.

Ainekset sekoitetaan keskenään.

Ranskankermaan sekoitetaan pippurit ja se kaadetaan kalamössön päälle.

Sekoitetaan tasaiseksi ja laitetaan jääkaappiin vetäytymään vuorokaudeksi.

Kalasotkun voi myös jakaa annoskuppeihin, joista se vetäytymisen jälkeen kipataan tarjolle ja koristellaan.

 Gubbrödaa voi tarjoilla myös saaristolaisleivän päällä.

SINAPPISILAKAT

                                                                                              SINAPPISILAKAT

Sinappisilakat kuuluvat perinteiseen kalapöytään. Ne kuuluvat niin joulupöytään kuin kesällä uusien perunoiden rinnalle. Mikäli näen näitä tarjolla, on aivan pakko maistaa. Jostain kumman syystä näitä ei ole aikaisemmin tullut itse valmistettua. Valmistus on helppoa ja raaka-aineet edullisia. Jos valmistuksesta  jotain negatiivista pitää sanoa, niin valmistumisaika (ei valmistusaika) tuntuu pitkältä. Niin, odottavan aika on pitkä.

Tänä vappuna pöydässämme on ensi kertaa omatekosia sinappisilakoita. Resepti on Rajamäen. Seurakseen ne saavat suutarinlohta ja ruotsalaista gubbrödaa. Kaupassa ei vielä ollut myynnissä uusia perunoita eikä niitä löytynyt toriltakaan. No, kaikkea ei voi saada. Eihän uusia perunoita ole joulunakaan. Kyllä hyvät "vanhat" perunatkin kelpaa..

Raaka-aineet

500 g silakkafileitä

Etikkaliemi

3 dl vettä

1,5 dl valkoviinietikkaa

1/2 rkl suolaa

Kastike

3 rkl sinappia

3 rkl sokeria

2 tl suolaa

1 rkl valkoviinietikkaa

3/4 dl vettä

0,5 dl oliiviöljyä

hienonnettua tilliä

Leikkaa silakkafileet kahtia pituussuunnassa.

Sekoita etikkaliemi ja kaada se silakoiden päälle.

Anna silakoiden olla liemessä vähintään 3 tuntia.

(Annoin olla yön yli.)

Valuta liemi pois.

Valmista kastike sekoittamalla sinapin joukkoon muut ainekset reseptin mukaisessa järjestyksessä.

Lado silakat purkkeihin.

Kaada kastike kalojen päälle. 

                                                               Anna maustua seuraavaan päivään.

BONIITTILAATIKKO

                              BONIITTILAATIKKO

Älä ihmettele tämän jutun otsikkoa. Sille on syynsä.

Kala, jota me ostamme säilykepurkkiin pakattuna hiutaleina tai paloina, vedessä tai öljyssä, käyttääksemme sen salaattiin, pizzaan, pastaan, risottoon jne., ei ole tonnikalaa. Se on BONIITTIA. Ehkä joskus kauan sitten purkissa on saattanut olla tonnikalaa, mutta nykyään näin ei ole. Se selviää lukemalla pienellä präntättyjä tuoteselosteita, jotka nekin vaihtelevat. K-ryhmän Pirkka-tuotteissa on boniitin latinankielinen nimi ja maininta boniitti. S-ryhmän Rainbow-tuotteissa lukee "skipjack", joka tarkoittaa boniittia sekä ruotsin-, että englanninkielellä. Meitä ei ole huijattu, sillä pakkausmerkinnät täyttävät vaadittavat kriteerit. Meillä on kuitenkin mielikuva, että syömme tonnikalaa. Vähän sama juttu on riistakäristyksen kanssa. Sana riista mielletään luontoon ja vapaaseen eläimeen. Kuitenkin riistakäristystä syödessämme lautasella on tarhaoloissa kasvatettua saksanhirveä Uudesta-Seelannista. Pizzassa oleva "anjovis" (anjovis on maustettua ja tynnyrissä kypsytettyä kilohailia) on usein ns. ravintolafileetä, joka on kuten Janssonfileetkin silliä. Aika mielenkiintoista.

Oikeastaan on ihan ok, ettei purkissa ole tonnikalaa. Aito tonnikala on nimittäin nykyään uhanalainen laji ja sen kilohinta hipoo pilviä (Japanissa sushiravintolan omistaja maksoi  viime vuonna 278-kiloisesta sinievätonnikalasta 2,7 miljoonaa euroa, eli 9700€/kg). Syömämme boniitti ei ole uhanalainen, ainakaan vielä. Siksi kannattaa katsoa, miten se on pyydetty. MSC-merkintä takaa, että se on pyydetty vapavälineillä Intian valtamereltä tai läntiseltä Tyyneltämereltä. Sen sijaan verkoilla ja pitkäsiimalla tapahtuva kalastus on luonnolle haitallista, sillä mukana tulee usein sivusaalista; keskenkasvuisia kaloja, lintuja ja merikilpikonnia jne. Eli kannattaapi lukea purkin selostuksia.

Purkkiboniitin matka merestä kaupan hyllyyn on aika pitkä. Pyydystetyt kalat pakastetaan jo kalastustusaluksella ja viedään jäisinä satamaan ja sieltä kalatehtaaseen. Siellä ne sulatetaan isoissa vesialtaossa ja perataan. Seuraavaksi ne esikypsennetään. Sen jälkeen on vuorossa paloittelu sen mukaan, mitä purkkiin halutaan; hiutaleita, paloja tai fileitä. Sitten kalat purkitetaan mausteiden kanssa. Suljetut purkit kuumennetaan vielä autoklaavissa 115 asteessa. Näin säilötty kala säilyy huoneenlämmössä parikin vuotta. Valmiit tuotteet varastoidaan ja pakataan aikanaan kontteihin, jotka kuljetetaan satamaan lastattaviksi Suomeen lähtevään laivaan. Keskimäärin 6 viikkoa kestävän merimatkan jälkeen ne saapuvat Helsingin satamaan ja sieltä kalapurkit kuljetetaan välivarastoon odottamaan kaupan tilauksia. Matka varastosta kauppaan tapahtuu rekalla tai kuorma-autolla. Kaupassa hyllyttäjät latovat purkit myyntipaikalleen, josta asiakas sitten poimii haluamansa purkin ostoskoriinsa.

Ostin kaupasta 4 tällaista pitkän tien kulkenutta kalapurkkia. Ajatuksena oli tehdä säilykekalasta kalalaatikkoa. Se olisikin valmistunut aika sutjakasti käyttämällä valmista pakastettua peruna-sipulisekoitusta. Riskinä oli kuitenkin vetisyys ja kitkerä maku. Nämä välttää, kun kuorii ja viipaloi perunat itse sekä kuullottaa sipulit ennenkuin ne pistää uuniin. Niinpä pääsemmekin itse ruoan valmistukseen...


4 prk tonnikalaa vedessä (150 g/105 g)
1 kg perunoita
3 porkkanaa
1 iso punasipuli
pala purjoa (10 - 15 cm)
suolaa
voita tai öljyä
rouhittua mustapippuria
kuivattua timjamia
kuivattua rosmariinia
2 kalaliemikuutiota
1 ruukullinen tilliä
4 dl kermaa
2 munaa
( 1 dl anjovis-/ravintolafilelientä)
175 g juustoraastetta
6-8 kirsikkatomaattia

Kuori ja paloittele perunat ja porkkanat.
Kuori punasipuli ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi.
Halkaise ja pese purjo ja leikkaa se viipaleiksi.

Kuullota sipulit ja purjo pehmeiksi pienessä määrässä voita tai öljyä.
Valuta vesi kaloista.

Laita voideltuun uunivuokaan pohjimmaiseksi peruna-ja porkkanaviipaleita
Lisää maun mukaan suolaa, pippuria, timjamia ja rosmariinia.
Murskaa pinnalle kalaliemikuutio.

Lisää kerros tonnikalaa ja kuullotettuja sipuleita ja silputtua tilliä vuokaan.

Tee toinen (ja ehkä kolmaskin kerros).
Vatkaa kerman sekaan kananmunat (ja "anjovis"-liemi).ja kaada se vuokaan.

Laita päällimmäiseksi juustoraaste ja viipaloituja kirsikkatomaatteja.

Kypsennä uunin keskitasolla 200 asteessa noin 40 minuuttia.
Nosta sitten lämpöä 225 asteeseen ja anna juuston ruskettua 10 minuuttia.

Tarjoa lisukkeina esimerkiksi etikkapunajuuria ja valkosipulikurkkuja.

SUKLAAKRAATERIT

                                      SUKLAAKRAATERIT

Olimme menossa kyläilemään ja ajattelin viedä tuliaisina jotain itse valmistettua. Kotiliesi-lehdestä (nettiversiosta) löytyi mukavantuntuinen pikkuleipäohje. Kuvassa oli kivannäköisiä suklaisia pikkuleipiä lautasella ja sen alla teksti: "Huurteiset suklaahuiput, pursotettavat suussasulavat pikkuleivät saavat ihanan huurteisen pinnan tomusokerista". Tarvittavat aineet  ja pursotinkin löytyivät kaapeista. Eikun tuumasta toimeen. Ohjeen mukaan  valmiita pikkuleipiä oli määrä tulla 17 kappaletta. Kaksinkertaisesta taikinasta tulisi siis yli 30 pikkuleipää, joten itsellenikin riittäisi muutama päiväkahvin kaveriksi. 

Kaikki meni "käsikirjan mukaan", kunnes taikinaa piti alkaa pursottaa pellille. Sitten sakkasi.  Taikina ei suostunutkaan menemään pursottimen läpi. Tyllan vaihtokaan ei auttanut. Olinkohan laittanut jauhoja liikaa? En oikein uskonut laskuvirheeseen; eihän kakkosen kertotaulu sentään ydinfysiikkaa ole. Voi Pahus.

Kaivoin laatikosta pari lusikkaa ja ajattelin nostella niiden avulla jonkinmoisia nokareita pellille. Kuitenkin  kädet alkoivat toimia ilman sen kummempaa aivotyöskentelyä ja pellille ilmestyi pyöreitä palloja, kuin pieniä lihapullia. Kun palloa painoi sormella, siihen muodostui kuoppa, joka oli kuin tehty täytettäväksi Taloussuklaa-rouheella ja/tai Marianne-rouheella Näin ohjeen suklaahuiput vaihtuivat kraatereiksi. Kun vielä lopuksi sirottelin tomusokeria vain  osalle valmiita pikkuleipiä, lopputuloksena oli neljänlaisia "kraatereita"; paljaita suklaakraatereita, lumihuippuisia suklaakraatereita, paljaita mariannekraatereita ja lumihuippuisia mariannekraatereita. Joopa joo. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ajattele positiivisesti. Jne.

Tästä määrästä tulee n. 50 pikkuleipää.

300 g voita

2 dl tomusokeria

2 keltuaista

5 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

4 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

Taloussulaa-rouhetta

Marianne-rouhetta

Sokeri ja voi vatkataan vaahdoksi.

Lisätään keltuaiset ja sekoitetaan hyvin.

Sekoitetaan kuivat aineet keskenään ja siivilöidään ne joukkoon.

Sekoitetaan taikina tasaiseksi.

Taikinasta pyöritellään pieniä palloja (läpimitaltaan n. 2,5 cm) leivinpaperilla vuoratulle pellille.
Pallojen keskelle painetaan sormella kuoppia.

 Kuopat täytetään rouheilla.

Paistetaan uunin keskitasolla 175 asteessa 15 minuttia.

Koristellaan puolet jäähtyneistä pikkuleivistä tomusokerilla.

ONE POT BROILERIPATA

                                              ONE POT-BROILERIPATA

Tämän sapuskan valmistaminen on yksinkertaista. Kaikki ainekset ladotaan kypsentämättöminä yhteen vuokaan ja annetaan uunin hoitaa loput. Tiskiä ei tule juuri lainaan. Raaka-aineetkin ovat melkein kaikki suoraan kaupan paketeista sellaisenaan lisättävissä. Poikkeuksen muodostaa se, että keitin kanaliemen kattilassa ja lisäsin siihen kermaa. Samoin marinoin broilerin fileesuikaleet eri astiassa ennen vuokaan laittoa.

One pot ruoat saivat alunsa Yhdysvalloista, kun Martha Stewart kehitti yhdessä kattilassa valmistuvan tomaattipastan. Sittemmin näitä yhden padan/kattilan/vuoan ruokaohjeita on levinnyt ympäri maailman.

Meillä oli edessä kolmen päivän ja kahden yön reissu Imatralle ja majapaikassa ruoan valmistus rajoittui lähinnä mikrossa lämmittämiseen. Tämä ruoka ja punakaalisalaatti olivat oiva vaihtoehto tähän tarkoituseen. Sopivat retkimuonaksi kertakäyttölautaselle.

700 g broilerin fileesuikaleita

voita

suolaa maun mukaan

mustapippuria maun mukaan

paprikajauhetta, sitäkin maun mukaan

3 rkl juoksevaa hunajaa

2 rkl sitruunamehua

200 g = 1 pussi herne-maissi-paprikaa (pakaste)

100 g = 1/2 pussia kuutioitua sipulia (pakaste)

3 dl jasmiiniriisiä

1 rkl currya

6 dl kanalientä

2 d kermaa

juustoraastetta (tässä parmesaania)

Broilerifileet maustetaan suolalla, pippurilla ja paprikajauheella.

Lisätään hunaja ja sitruunamehu.

Annetaan marinoitua puolisen tuntia.

Riisi mitataan voideltuun uunivuokaan.

Lisätään curry ja sekoitetaan se riisiin.

Pussillinen herne-maissi-paprikaa ja puoli pussillista sipulia sekoitetaan keskenään.

Lisätään seos riisien päälle.

Päälle kaadetaan kuuma kanaliemi, jonka sekaan on lisätty kermaa.

Viimeisenä lisätään marinoituneet broilerinpalat.

Vuoka laitetaan uuniin 200 asteseen.

Kypsyminen kestää reilun tunnin.

Puolen tunnin kohdalla lisätään pinnalle juustoraaste.