SITRUUNAINEN TILLIKASTIKE KALALLE

 

                                            SITRUUNAINEN TILLIKASTIKE KALALLE

Ohje tähän kastikkeeseen löytyi kuinkas muutenkaan, netistä. Etsin uunikalalle sopivaa, helppotekoista kastikeohjetta. MTV- uutisten ruokasivulla oli ohje kastikkeesta, jonka kehuttiin kultaavan yksinkertaisimmankin turskapäivällisen. Tämä kastike on jonkinsortin muunnelma em. ohjeenmukaisesta kastikkeesta. Eivät ohjeessa turhaan sitä kehuneet. Hyvää oli, vaikka sitä toisella kertaa lämmittäessäni (vieraassa uunissa) minulle sattui pieni vahinko ja kastike oli kuivua lähes täysin olemattomiin. Onneksi loraus (aika iso) kermaa pelasti tilanteen ja kastike sai hieman karamellisen vivahteen ja oli, jos mahdollista, vieläkin parempaa.

3 dl kalalientä

2 dl valkoviiniä

2 dl kermaa

sitruunamehua (vahvaa)

suolaa

valkopippuria

silputtua tilliä

Kalaliemi ja valkoviini sekoitetaan keskenään ja keitetään kasaan kunnes nesteestä on haihtunut puolet pois.

Lisätään kerma ja seos keitetään kastikepaksuiseksi.

Maustetaan suolalla ja valkopippurilla sekä sitruunamehulla.

Viimeisenä lisätään silputtu tilli.

Tarjoillaan kalaruokien lisukkeena.

KOSKENLASKIJAN LIHAMAKAROPONILAATIKKO

                                                    KOSKENLASKIJAN LIHAMAKARONILAATIKKO

Olimme pienellä kolmen päivän syyslomareissulla Saimaan rantamaisemissa, Imatralla. Meitä  oli 6 hengen seurue, jonka ikähaarukka oli 5 vuodesta 66 vuoteen. Matka asetti ruokahuollosta vastaavalle (minulle) jonkin verran haasteita. Ensinnäkin majoittumispaikka oli uusi eikä sen varustuksesta keittiövälineiden suhteen tiennyt muuta kuin mitä netin varaussivustolta pystyi lukemaan. Toiseksi ruoan määrä mietitytti. Tuleeko valmista ruokaa mukaan tarpeeksi vai onko arviot ihan metsässä. Tarkoitushan oli mennä viettämään yhteistä aikaa, ei valmistamaan ruokaa ja käymään kaupoissa. Kolmas oli eri ikäisten maku- ja ruoka-aikatottumukset; pienemmille ihmisille ei maistu (hyvälle) samat asiat kuin aikuisille ja lapset ovat tottuneet syömään useammin kuin me vanhemmat.

Näin jälkikäteen muistellen matka oli oikein onnistunut kaikin puolin. Matkaan mahtui niin kylpyläreissu kuin yhteistä aikaa majapaikassa; pelattiin skippoa ja paisteltiin makkaraa majapaikan kodassa. Ruokaa oli mukana juuri sopivasti; etukäteen valmistetuista ruoista 95 % tuli syötyä ja viimeisistä leikkeleiden rippeistä saimme eväät vielä paluumatkallekin.

Tämä makaronilaatikko oli tyttären toivelistalla. Makaronilaatikkoa on tähän ikään tullut tehtyä kerta jos toinenkin, mutta koskaan ennen ei ole tullut mieleen lisätä siihen sulatejuustoa. Perinteitä (äitini ohjeita) kunnioittaen itse lihamakaronilaatikko oli tehty "pidemmän kaavan" mukaan (jauhelihasta tehdään taikina, samanlainen kuin lihapulliin). Uuteena elementtinä oli sitten tuo savuporonmakuinen sulatejuusto. Hyvä uusi makuelämys.

1 kg jauhelihaa

2 sipulia

2 dl kermaa

2 dl kermaviiliä

2 dl korppujauhoja

3 kanamunaa

2 tl suolaa

1,5 tl jauhettua maustepippuria

öljyä

voita

600 g makaronia

1,5 l lihalientä

250 g Koskenlaskija-sulatejuustoa (savuporo)

Ensin valmistetaan jauhelihataikina

Sipuli hienonnetaan mahdollisimman hienoksi.

Ainekset sekoitetaan keskenään.

Annetaan makujen tasaantua jääkaapissa ( n. 1/2 tuntia).

Sillä välin keitetään makaronit suolalla maustetussa vedessä tai lihaliemessä (äidin ohje). Makaronien ei tarvitse olla ihan kypsiä, sillä ne ehtivät kypsyä kokonaan uunissa jauhelihan seassa.

Lihaliemi valmistetaan hieman vahvemmaksi kuin normaalisti (1 1/2 litraan vettä voi laittaa 3 lihaliemikuution sijaan niitä 4 kpl)

Jauheliha(taikina) ruskistetaan kuumassa pannussa voi-öljyseoksessa pienissä erissä.

Paistettu jauheliha ja keitetyt makraronit sekoitetaan ja laitetaan voideltuun uunivuokaan.

Mukaan lisätään kuutioiksi leikattua sulatejuustoa, osa pintaan, osa painellaan syvemmälle laatikkoon.

Viimeiseksi lisätään lihaliemi.

Paistetann uunissa 175 asteessa n. 45 minuuttia.

Makutottumusten mukaan nautitaan sinapin/ketsupin + muiden lisukkeiden kera.

MONIEN MUISTOJEN LIHAKEITTO

  

                                                              MONIEN MUISTOJEN LIHAKEITTO

 Tätä soppaa keitellessä keittiöön levisi tuoksuja, jotka toivat mieleen muistoja vuosikymmenten takaa. Lapsuudessa äidin tekemä lihakeitto oli todellista herkkuruokaa. Äiti kutsui tätä perunasopaksi, mutta kyllä se ihan sitä aitoa lihakeittoa oli. 

 Liha, jossa ehdottomasti kuului olla luuta mukana (siis lapaa tai etuselkää), käytiin ostamassa Hakaniemen hallista. Samalla reissulla ostettiin soppaan juurekset, hallista talvisin ja keväisin tai Hakaniemen torilta kesäisin ja syksyisin. Perunat ostettiin aina torilta. Tuohon aikaan perunoita ei punnittu, vaan mittana oli  kappa (iso kappa = 5 l ja pieni = 2 l). Yleensä ostimme perunoita pienen kapallisen ja kun perunakauppias laittoi sen kukkuroilleen, saimme perunoita reilut 1,5 kg

 Äitini aloitti lihasopan valmistamisen liottamalla lihan kylmässä vedessä. Vasta sen jälkeen liha laitettiin kattilaan kiehumaan ja sitten lihaa keitettiin useampi tunti. Lihasoppa ei siis ollut mitään pikaruokaa ja 1960-luvulla käsite fastfood olikin vielä tuntematon, kun elämänmeno oli paljon verkkaisempaa ja stressittömämpää kuin nykyään. Ei siis ole mikään ihme, että äidin tekemä soppa oli niin hyvää. Suomalaisen sananparren mukaan tuolloin "nälällä oli aikaa odottaa".

  Nykyään luullista lihaa saa marketeista hakemalla hakea. Tähänkin soppaan on käytetty kulmapaistia, mutta onneksi löytyi pari ydinluun palaa liemeen makua antamaan. Kiitokset vaan Wigrenin tehtaanmyymälän lihatiskin pojille.

1 kg kulmapaistia (ellei löydy luullista etuselkää/lapaa) + ydinluita

2,5 l vettä

2,5 tl suolaa

20 kokonaista maustepippuria

2 kuorimatonta sipulia

5 laakerinlehteä

4 porkkanaa

pala juuriselleriä

pala palsternakkaa

pala lanttua

pala (n. 15 cm) purjoa

8-10 perunaa

1 dl kuivattua persiljaa (toki tuorekin käy)

( 2 kanamunavalkuaista + kuoret)

Lihaa liotetaan kylmässä vedessä puolisen tuntia.

Sitten vesi kaadetaan pois.

Liha ja luut laitetaan kattilaan "uuteen" veteen,

Annetaan kiehua ja kerätään syntyvä verivaahto tarkasti pois.

Lisätään suola, maustepippurit, laakerinlehdet ja kokonaiset sipulit sekä osa persiljasta.

Annetaan kiehua miedolla lämmöllä hyvinkin kolmisen tuntia.

Otetaan liha ja luut liemestä ja siivilöidään liemi.

Jos liemestä haluaa todella kirkasta liemeen lisätään 2 munanvalkuaista, joihin on sekoitettu rikkinäiset munankuoret.

Liemen annetaan kiehahtaa ja valkuaisen hyytyä.

Seos siivilöidään uudelleen harson läpi. Harsoon jää hyytyneet valkuaiset, munankuoret ja liemen ylimääräiset samentumat.

Lopputuloksena on maukas ja KIRKAS liemi.

Kuoritaan ja paloitellaan vihannekset ja perunat.

Lisätään liemeen porkkanat, palsternakka, lanttu sekä selleri ja annetaan kiehua noin 15  minuuttia.

Sillävälin paloitellaan liha ja viipaloidaan pesty, halkaistu purjo.

Lisätään keittoon viipaloitu liha ja purjo sekä paloitellut perunat.

Annetaan kiehua vielä 15 minuuttia.

Lisätään joukkoon loput persiljat.

Tarjoillaan kuumana kylmän maidon/piimän ja ruisleivän kera.

(Lapsena meillä saattoi olla leivän päällä myös juustoa.)

             

MANSIKKAVIINERIT

                                                                      MANSIKKAVIINERIT

Pakastetut, valmiiksi kaulitut voitaikinalevyt helpottavat leipomista tällaisessa kahden hengen ruokakunnassa. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka viinerit tai hienommin sanottuna wienerleivät. Muutaman kappaleen takia ei viitsi alkaa itse voitaikinaa kaulimaan. Sama pätee vaniljakreemin (jos sitä viinereissä käyttää) suhteen. Sitäkin voi tehdä valmiista (saksalaisesta) jauheesta vain kerralla tarvittavan määrän. Näiden avulla viinerien valmistus on nopeaa ja kahvipöydässä voi nauttia uunituoresta leivonnaisesta.

Jos viinerin koristeeksi haluaa tuoreita marjoja, on sekin nykyään mahdollista lähes ympäri vuoden. Toisaalta viinerin täytteeksi ja koristeeksi voi käyttää hilloja (paistonkestäviä) tai vaikkapa hedelmäsäilykkeitä, mitä nyt sattuu kaapista löytämään.

Näissä viinereissä  ( 4 kpl) on 

2 taikinalevyä

voiteluun on käytetty 1 kananmuna

vaniljakreemiä (Dr. Oetker-jauheesta ja maidosta sekoitettu-ohje  kreemijauhepaketissa)  

                          

vadelmahilloa (paistonkestävää)

raesokeria

muutama tuore mansikka

muutama tuore pensasmustikka

hyytelösokeria + vettä (niillä saa kiiltoa-ei välttämätön-ohje hyytelösokeripaketissa)                                                         

                                 

Sulaneet taikinalevyt leikataan kahtia.

Kuhunkin palaan tehdään reunoihin viillot ja keskusta pistellään haarukalla (kohoaa paremmin).

Palat voidellaan kananmunalla.

Palojen päälle lisätään vaniljakreemiä ja/tai hilloa ja raesokeria.

Paistetaan uunissa 225 asteessa 15-20 minuuttia.

Jäähtyneet viinerit koristellaan marjoilla.

Hyytelösokerilla saa viinerien pintaan kiiltoa (jos nyt oikein haluaa hienostella).

Sitten vaan kahvia tulemaan ja maistelemaan.

KANANMUNAKASTIKE

                                                                     KANANMUNAKASTIKE

Facebookin ruokaryhmissä on toinen toistaan parempia vinkkejä ruoanlaittoon. Usein jo pelkät kuvat saavat veden kielelle ja vatsan kurnimaan. Näin on käynyt kanamunakastiketta esittävien kuvien kanssa. Vaikka lapsuudenkodissani lähes aina oli uunikalan (isä teki hauesta) lisukkeena munakastiketta, jotenkin sen tekeminen on minulta jäänyt aika vähälle. Yksi syy/tekosyy on se, että kyseisessä kastikkeessa käytetään maitoa ja olen aika usein onnistunut polttamaan sen  kiinni kattilan pohjaan eikä maku ole ollut toivottava. En ole kai jaksanut seistä hellan vieressä maitoa vispaamassa tai liedessä on ollut liikaa lämpöä.   

Kanamunakastike on vaalean peruskastikkeen eli bechamel-kastikkeen "johdannainen", jonka  valmistamisen jokaisen vähänkään kokiksi tai kotikokiksi itseään tituleeraavan tulisi osata. Ja kun meillä oli ruoaksi paistettuja muikkuja ryppyperunoiden kera, ei auttanut muu kuin naulita itsensä hellanviereen vispilä kourassa ja ajatukset vain ja ainoastaan valmistuvassa kastikkeessa. Ja saatiinpa kastiketta kalojen ja perunoiden päälle.

Tässä on ohje:

2 rkl voita  

3 rkl vehnäjauhoja 

5 dl maitoa   

1/2 tl suolaa 

1/2 tl (vajaa) valkopippuria     

2-3 keitettyä kananmunaa

1/2 dl hienonnettua tilliä

Sulatetaan voi paksupohjaisessa kattilassa.

                                                                         

Lisätään jauhot ja sekoiteaan ne hyvin, että rasva imeytyy niihin tasaisesti.

Sekoitetaan maito joukkoon vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen.     

       

Annetaan kiehua hiljalleen miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia koko ajan sekoittaen.                                                                        Maustetaan suolalla ja valkopippurilla.

                                                            

Lisätään haarukalla murskatut kananunat ja silputtu tilli ja sekoitetaan kastike tasaiseksi.

Siinäpä se sitten onkin.

Erinomaista kalan kanssa. mutta käy hyvin pelkkien perunoidenkin kanssa.

What do you want to do ?

New mail

What do you want to do ?

New mail