LAPINUKON KEITTO

                                                                     LAPINUKON KEITTO

.

Kun tein tätä keittoa, ajatus siirtyi kesään 1981, jonka sain viettää Lapissa. Nuorena kandina ensimmäinen oman alan kesätyöpaikkani oli Ivalossa eläinlääkäri Sundgrenin kesälomasijaisuus. Alueenani olivat Inarin ja Utsjoen kunnat eli alue oli kooltaan parin Uudenmaan läänin (silloisen) kokoinen. Päivässä kuplavolkkarini nieli kilometrejä viitisensataa ja suurin osa teistä oli hiekkateitä tai polkuja yötäkään ei juuri ollut, joka häiritisi normaaliin vuorokausirytmiin tottunutta Tomi-koiraani. Se etsi pimeää sängyn alta.

Tuo aika opetti minulle paljon. Kun on käynyt poronavetassa, jossa sairasta poroa ei erota paarmojen, sääskien ja muiden "lentiäisten" seasta, ei muutama hyttynen tunnu missään. Matkojen pituus on suhteellista; 160 kilometrin matka (yhteen suuntaan) naapurikunnan iltaraveihin on aivan normaalia ja sanonta "ihan vieressä" voi tarkoittaa muutamaa kymmentä kilometriä. Tänä oli helsinkiläistytölle pieni shokki. Ajan käsitekin ja asioiden kiireellisyys oli erilaista. Minulle oli opetettu, että lehmän poikimahalvaus on kiireellistä hoitoa vaativa tapaus ja paikalle on lähdettävä välittömästi, kun  kutsu  käy. Ensimmäinen sairastapaukseni oli juuri tuo poikineen lehmän kalsiumin puutostila ja puhelimessa tilan isäntä sanoi: "Meillä poiki eilen lehmä, joka ei pääse ylös. Olisiko tohtorilla tänään tai huomenna aikaa tulla käymään?" Että sellainen kiire.  Ja vain 200 kilometrin päässä.

Sain myös kokea lappalaisten vieraanvaraisuuden. Ei tullut kuuloonkaan poistua paikalta hoitotoimenpiteiden jälkeen ennenkuin oli juotu ainakin kahvit tai useimmiten syöty. Sain  ensimmäistä kertaa elämässäni maistaa harjuskeittoa ja tuntuman savustettuun poronlihaan."Voi kun lohi on päässyt loppumaan--kävisikö savuporo?" tuntui etelän kasvatille lievästi sanottuna oudolta. Ruokapöydän ääressä kului hyvinkin pari kolme tuntia.

Kaikki nuo kokemukset yhdistettynä luonnon kauneuteen ja hiljaisuuteen opettivat suhtautunaan moneen asiaan erilailla kuin aikaisemmin. Liekö mukana ollut sitä kuuluisaa Lapin taikaa??? 

Mutta nyt itse soppaan....

500 g poronkäristyslihaa

200 g pekonia

4 isoa porkkanaa

6-7 perunaa

1 palsternakka

1,5 l lihalientä

1 tl kokonaisia viherpippureita

1 tl kokonaisia rosepippureita

suolaa

rouhittua mustapippuria

tuoretta rakuunaa

2 pkt Koskenlaskijaa (savuporo)

paahdettua sipulia

Kuori ja paloittele perunat, porkkanat ja palsternakka.

Pilko sipulit.

Paloittele pekoni.

Valmista lihaliemi.
Laita paloitellut vihannekset lihaliemeen kiehumaan.

Ruskista sipulit ja pekonit paistinpannulla.

Mausta mustapippurilla.

Siirrä sivuun odottamaan.

Älä huuhtele paistinpnnua.

Ruskista poronlihat pannuun jääneessä rasvassa.

Lisää viher- ja rosepippurit.

Lorauta pannulle vettä ja keitä se kasaan. Näin lihasta tulee mureaa.

Siirrä sivuun odottamaan.

Kun vihannekset alkavat kypsyä, kippaa lihat ja pekonit kattilaan.

Keitä kunnes vihannekset ovat kypsiä.

Lisää silputtua rakuunaa (saa olla paljon).

Paloittele sulatejuusto ja lisää joukkoon.

Sekoita tasaiseksi ja tarkista maku.

 Tarjoa esimerkiksi paahdetun pekonin ja paahdetun sipulin kera.

Jos tätä keittoa säilyttää viileässä, se jähmettyy. Uudelleen lämmitettäessä tilanne kuitenkin korjaantuu ja soppa senkun paranee.

Jälkikirjoitus: Tähän keittoon voi lisätä vielä purkin kermaa. Olkoon tämä ns. dieettisoppaa.

LAMMINPÄÄN LUMOUS

  

                                                                   LAMMINPÄÄN LUMOUS

 Lamminpään lumous on Juice Leskisen kehittämä sianlihasta valmistettu ruoka. Nimi on muokkautunut myöhemmin, sillä vielä vuonna 1990, kun Juice valmisti tätä Kati Napan kanssa maikkarin Huomenta Suomi-ohjelman keittiössä, hän kutsui tätä ruokaa  nimellä "The Food", koska ruoalla oli hänen mukaansa tuhat nimeä sen mukaan, missä oli asunut. Lamminpää on Tampereen kaupunginosa, jossa Juice asui ja josta hän teki myös samannimisen laulun. Lamminpää-kappale läytyy Juicen Syksyn sävel-kaikki singlet Cd-kokoelmasta levyltä 4. Samalla levyllä ovat myös tunnetummat "Kaksoiselämää" ja "Musta aurinko nousee".

 Valmistus on simppeliä, mutta mausteita tässä sapuskassa on aika paljon. Mausteita voi toki laittaa mielensä mukaan. Tärkeitä aineksia ovat lihan lisäksi kerma, curry, kaneli ja tomaattipyree. Ruoka syödään riisin kera. Joissakin ohjeissa sanotaan, ettei lisukkeita tarvita. You tuben videolla, jossa Juice tätä valmistaa, riisin seassa on herneitä ja kastikkeen päälle tulee silputtua salviaa.

800 g porsaan filettä

voita paistamiseen

suolaa (Juice käytti yrttisuolaa)

1 valkosipuli (12 kynttä)

5 dl kermaa

2-4 rkl dijon-sinappia

2-3 tl sokeria

2-3 tl currya

2-3 tl kanelia

2-3 tl inkivääriä

1 prk (n. 400 g) tomaattimurskaa tai 2-3 rkl tomaattipyrettä

Liha leikataan ohuiksi siivuiksi ja puolitetaan annospaloiksi.

Valkosipuli kuoritaan ja puristetaan murskaksi.

Lihanpalat ruskistetaan voissa eli Juicen sanoin pannaan helteeseen ottamaan aurinkoa.

Maustetaan suolalla ja pippurilla.

Ruskistuneet lihat laitetan sivuun odottamaan.

Paistinpannulla, jota ei huuhdella välillä, tehdään kastike (Juicen sanoja käyttäen uimavettä).

Kaadetaan kerma pannulle.

Lisätään mausteet (sinappi, sokeri, kaneli, inkivääri ja curry).

Kun kerma alkaa saostua, lisätään tomaattimurska ja valkosipulit.

Sekoitetaan hyvin ja annetaan hautua muutama minuutti.

 Kastike kaadetaan lihojen päälle.

Maut tasaantuvat, kun ruoan laittaa vielä puoleksi tunniksi uuniin (150 astetta riittää).

Tarjotaan keitetyn riisin kera.

Tekiköhän Juice tätä jo nuorena työskennellessään Pohjois-Savon vesillä laivakokkina?

Tämän voi tehkä myös broilerista! Tässä ohje (mukana Juicen biisi " Tampereen aamu").

                                                ###

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä-- Routapossu

What do you want to do ?

New mail

ÄITINI PERUNAJAUHOKAKKU

  
                                        ÄITINI PERUNAJAUHOKAKKU

Lapsuudesta muistan hyvin syntymäpäivät ja nimipäivät. Ne olivat aina juhlapäiviä, oli sitten kyseessä omat juhlat tai sukulaisten luona pidettävät juhlat. Minulla on paljon samanikäisiä sukulaisia ja lapsuudessani sukulaisperheitä asui paljon Helsingin Kalliossa. Siihen aikaan, 1960-luvulla, asunnot olivat melko pieniä, tilaa riitti kaikille, vaikka pienessä kaksiossa vieraita saattoi olla reilusti toistakymmentä. Sopu sijaa antoi.

Tarjottavat olivat tietenkin kaikki kotitekoisia. Äitini leipoi paljon, varsinkin kakkuja ja pikkuleipiä. Ohjeet olivat peräisin hänen Olga-tädiltään, joka aikanaan oli pitokokkina Satakunnassa, Tyrväällä. Näistä ohjeista osa on vuosien varrella kadonnut, onneksi kuitenkin muutamia on säilynyt tähän päiviin asti äitini kirjoitettua ne vihkoonsa muistiin. Tämä vihko on siskollani, mutta nykytekniikan ansiosta ne ovat tallessa minullakin--kuvina puhelimen muistissa.

Tämä perunajauhokakku on tehty lähes täysin äidin vihkossa olevan ohjeen mukaan. Kananmunia laitoin yhden enemmän, sillä ennenvanhaan kanamunat olivat huomattavasti isompia kuin nykyään. Äidin ohjeeseen ei ole kirjoitettu kakkuun lisättävää konjakkia. Muistan kuitenkin, että sitä laitettiin. Alkoholipolitikka taisi olla tuolloin hieman erilaista.

250  voita (huoneenlämpöistä)

2,5 dl sokeria

4 kananmunaa

2,5 dl perunajauhoja

1 dl (runsas) vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl (runsas) vaniljasokeria

0,5 dl konjakkia

Vaahdota voi ja sokeri.

Vatkaa joukkoon kanamunat yksi kerrallaan (ja vatkaa taikinaa reilusti).

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään.

Siivilöi ne taikinaan.

Lisää konjakki ja sekoita tasaiseksi.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.

Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Kumoa kakku jäähtyneenä lautaselle.

Jos haluaa, kakun voi koristella tomusokerilla.

Joskus äitini laittoi sitä, joskus jätti laittamatta.

MARINOIDUT PAPRIKAT

       
                                               MARINOIDUT PAPRIKAT

Vuoden vihanneksen valitsevat Puutarhaliitto ja Kotimaiset kasvikset ry.  Tänä vuonna (2020) vuoden vihanneksia ovat värikkäät paprikat, joita leikkisästi kutsutaan myös "liikennevaloiksi".

Tässä hieman nippelitietoa paprikoista: "Oikeaoppisesti" paprika on marja, mutta se mielletään käytännössä vihannekseksi. Vihreä paprika puolestaan ei ole oma lajikkeensa kuten punainen, keltainen tai oranssi; se on vielä raaka ja tästä johtuen  kaupassa hinnaltaan edullisin. Keltaisessa paprikassa on eniten C-vitamiinia, oranssi paprika  puolestaan on makein. Suomessa syödään paprikaa noin 3 kiloa henkeä kohti vuodessa. Vaikka Suomessa paprikan viljely (kasvihuoneissa) on lisääntynyt, suurin osa kauppojen paprikoista tuodaan muualta, pääasiassa Hollannista, Espanjasta ja Puolasta.

Lapsuudessani paprikaa ei käytetty. Sen käyttö yleistyi Suomessa vasta 1970-luvulla. Ensimmäiset muistoni paprikasta ovat säilötty paprika lasipurkissa ja pakastettu herne-maissi-paprikasekoitus.

Paprikan marinointiin tarvitaan paprikan lisäksi valkosipulia, chiliä, öljyä, viinietikkaa ja suolaa sekä sokeria. Yrttejä voi lisätä oman maun mukaan. Marinoituminen kestää noin vuorokauden. Marinoitua paprikaa voi käyttää lisukkeena, salaateissa tai vaikka sellaisenaan leivän päällä.

Tästä määrästä saa pari purkillista:

2 paprika-mix pussia (kussakin 1 punainen,1 keltainen  

   ja 1 vihreä  paprika) a´ 400 g

1 chili

1 valkosipuli

1,5 dl ruokaöljyä

2 tl sokeria

2 tl herbes de provence-yrttimaustetta

suolaa maun mukaan

mustapippuria maun mukaan

Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet.

Laita pellille kuoripuoli ylöspäin.

Paahda 225 asteessa 15-20 minuuttia kunnes paprikoiden pinta hieman tummuu.

Laita jäähtyneet paprikat kylmään veteen, jotta kuori irtoaa helpommin.

Poista chilistä siemenet ja paloittele pieniksi paloiksi.

Kuori ja viipaloi valkosipuli ohuiksi siivuiksi.

Kuullota chili ja valkosipulit öljyssä.

Lisää mausteet.

Sekoita keskenään öljy ja viinietikka.

Lisää joukkoon kuullotetut valkosipulit ja chili.

Paloittele paprikat purkkiin.

Kaada marinointiliemi paprikoiden päälle.

                                                                      Anna marinoitua jääkaapissa yön yli.

TILLILIHA

    

                                                                 TILLILIHA

 Suomalaisten inhokkiruokiin kuuluvat mm. alatoopi eli lihahyytelö, pinattikeitto, läskisoosi, veripalttu ja kesäkeitto. Tähän kastiin kuuluu myös tilliliha, joka lihapaloista tehtynä ja maitzenalla suurustettuna oli  monelle kouluruokainhokki nro 1. Nykyään kouluissa ei tillilihaa enää tarjoilla, ykkösinhokeiksi ovat nousseet kinkku-ja kalakiusaus.

 Vielä 1970-luvulla lapsuudenkodissani tehtiin harvoin ns. kokoliharuokia, enemmän syötiin keittoja ja jauhelihaa. Kokoliha oli juhlaruokaa. Luullisesta keittolihasta valmistettiin myös erilasia lihahöystöjä, kuten tillilihaa tai piparjuurilihaa (tilli korvattiin raastetulla piparjuurella). Meillä isä teki aina tillilihan ja piparjuuriliha oli äidin heiniä.

   Tilliliha ei ole koskaan ollut minulle inhokki, mutta ei se ole  myöskään suosikkiruokien kärkipäähän noussut. Jostain syystä sitä ei ole tullut koskaan itse tehtyä. Ehkä syynä on ollut valmistukseen kuluvan ajan pituus tai jokin muu tekosyy.

    Päätin (flussasta huolimatta) ryhdistäytyä ja paikata tämänkin aukon "sivistyksessä". Luin aika monta artikkelia ja valmistusohjetta tillilihasta ja sen tekemisestä (netistä, kuinka ollakaan?) ennenkuin hiilasin itseni kyökin puolelle. Pakastimessa oli pojaltani saama lampaanniska, siinä tarvittava liha   Valmistamiseen kului tosiaankin jokunen tunti eli kiireiselle en tätä ohjetta suosittele. Kun ruoka sitten oli valmiina lautasella, sen pehmeä, happamen makea maku yllätti positiivisesti sekä minut että "paremman puoliskoni", jolle tillilhasta oli jäänyt ainakin jonkinlainen negatiivinen mielleyhtymä.

1,9 kg lampaan niskaa (naudanliha myös on ihan hyvää)

3 l vettä

2 rkl suolaa

2-3 sipulia

2-3 porkkanaa

1 valkosipuli

3-4 laakerinlehteä

1 rkl kuivattua timjamia

1 rkl kuivattua rakuunaa

10 maustepippuria

10 valkopippuria

kastike

70 g voita

1 dl vehnäjauhoja

1,5 l keitinlientä

1,5 rkl sokeria

2 rkl valkoviinietikkaa

loraus valkoviiniä

1 dl kermaa

1 ruukullinen tilliä

Laita liha kylmään veteen ja lisää suola. Aloita keittäminen. Kuori pinnalle muodostuva verivaahto pois. Lisää sipulit ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen, kunnes luut irtoavat lihasta ja liha melkein hajoaa käsiin. Tähän saattaa mennä 4-5 tuntia.

                                                                  Siivilöi liemi.

                                       Perkaa lihat annopaloiksi tarjoiluastiaan.

 

 Sulata voi kattilassa. Imeytä sekaan vehnäjauhot. Lisää keitinliemi joukkoon kuumana. Mausta sokerilla, etikalla ja valkoviinillä (suolaa ei tarvita, keitinliemessä on tarpeeksi). Lisää lopuksi kerma.

 

                                                     Sekoita kastike lihojen joukkoon.

                                                                  Tarkista maku.

                                                               Lisää silputtu tilli.

                   

Tilliliha prukaatan syödä keitettyjen perunoiden ja etikkavihannesten kera.