MAKSAPIIRAKKAA ANNA OLSONIN OHJEELLA

                                      MAKSAPIIRAKKA A´ LA ANNA OLSONI

Tämä ohje on Anna Olsonin kirjasta Keittokirja II koteja ja kouluja varten. Se on ilmestynyt vuonna 1901. Keittokirja I ilmestyi vuonna vuonna 1893 ja oli ilmestyessään ensimmäinen suomalainen keittokirja. Kirjat voi hyvällä onnella löytää antikvariaatista (omani löysin Torista). Kirjastosta ainakaan täällä Pirkanmaalla kirjoja ei voi lainata, sillä ne on siirretty ns. virastokirjastoon eli ovat museokappaleita.

Nuoruutensa Anna vietti Laatokan Karjalassa Kurkijoen pappilassa 8-lapsisessa perheessä. Kansakouluun Anna ei päässyt, sillä isän mielestä hänen piti valmentautua kotona tullakseen jonain päivänä jonkun vanhemman veljen taloudenhoitajaksi. Niinpä hän hoiti jo 12-vuotiaana perheen taloutta rovasti-isän ollessa vaimoineen työmatkoilla.

26-vuotiaana Anna pääsi Suomen naisyhdistyksen stipendillä opiskelemaan Ruotsiin, Englantiin ja Skotlantiin, jossa hän suoritti kotitalousalan opettajan tutkinnon. Suomeen palattuaan hän perusti samaisen naisyhdistyksen ylläpitämän Helsingin kasvatusopillisen keittokoulun, josta kehittyi aikanaan Helsingin  yliopiston kotitaloustieteen laitos. Hän johti koulua kunnes avioitui vuonna 1984 kamreeri Anton Quistin kanssa 1895. Ei Anna Olsonia turhaan sanota Suomen kotitalousopetuksen äidiksi.

Anna sai miehensä kanssa 7 lasta, mutta ehti  silti olla aktiivinen myös kodin ulkopuolella. Hän oli mm. Kotiliesi-lehden ruokatoimittaja ja aktiivinen Martta-yhdistyksen jäsen sekä Viipurin kaupunginvaltuuston ensimmäinen naisjäsen. Eipä moiseen ihan kaikki pysty-- edes nyt vuonna 2020 .

Alla on kuvat Annan kirjan ohjeesta.

Annan kirjoissa ohjeet on pääsääntöisesti laskettu 6-henkiselle ruokakunnalle. Meillä on 2 henkeä pöydän ääressä. Seuraavalla ohjeella syntyi 2 keskikokosta piirakkaa, joista riitti meille kolmeen syöntikertaan. Eikä hintakaan päätä huimannut, sillä annoksen hinnaksi tuli noin 2 euroa.

500 g voitaikinaa

450 g jauhettua naudan maksaa

200 g silavaa tai porsaan kylkiviipaletta/ pekonia

2 kanamunaa

3-5 rkl voita sulatettuna

1,5 tl suolaa

1 tl valkopippurijauhetta

2-3 rkl korppujauhoa (käyköön leipäjauhelmasta)

1 sipuli (ei alkuperäisessä ohjeessa)

voiteluun 1 kananmuna tai 2 keltuaista

Jauhetun maksan sekaan sekoitetaan mausteet, munat, raastettu sipuli ja korppujauhot sekä sulatettu, hieman jäähdytetty voi.

Porsaan kylkiviipaleista irrotin lihat, jotka maustoin suolalla ja mustapippurilla. Lisäsin lihanpalat maksan sekaan.

Seoksen anneta maustua hetken aikaa.

Tuohon aikaan käytettiin karottia (matala vuoka, pyöreä tai kantikas).

Taikina kaulitaan ja levitertään karottiin tai muuhun muottiin, missä on "kohoamisvaraa".

Pohjalle laitetaan ohuita silavasiivuja.

Maksaseos kaadetaan vuokaan ja päälle laitetaan silavasiivuja.

Piirakka peitetään tiiviisti taikinalla.

Jos taikinaa jää yli voi siitä (yrittää) tehdä pinnalle koristeita.

Piirakkaan reikiä haarukalla ja sitten se voidellaan munankeltuaisella.

Paistetaan uunissa keskitasolla 200 asteessa noin tunti.

                                   Nautitaan lämpimänä.

Jos Anna Olsonista haluaa lukea enemmän, kannattaa tutustua Auli Ehon kirjaan Anna Olsoni: Pappilanneidistä kamreerskatädiksi.

xxxx

What do you want to do ?

New mail

KATKARAVUILLA TÄYTETTYÄ KESÄKURPITSAA

   

                                                   KATKARAVUILLA TÄYTETTYÄ KESÄKURPITSAA

Sain tuomisia maalta, kassillisen kotipuutarhan antimia (KIITOKSET RIITALLE): perunoita, tilliä, papuja ja KESÄKURPITSAn, joka on tämän jutun pääosassa.

Kesäkurpitsasta on moneksi. Se käy kurkun tavoin salaattiin, siitä voi tehdä hilloa, tai vaikkkapa keittoa ja sitä voi  myös grillata tai  paistaa pannulla tai uunissa viipaleina, lohkoina tai kuten tässä halkaistuna ja täytettynä.  

Tällä kertaa täytteenä on katkarapuja, valkosipulia ja tuorejuustoa. Niitä sattui olemaan valmiina kaapissa. Kuorrutus on tehty parmesanraasteella. Valmistus on nopeaa ja lopputulos on hyvä vaikka ulkonäkö ei nyt ole ihan paras mahdollinen.

1 kesäkurpitsa

merisuolaa

2 valkosipulinkynttä

180  g katkarapuja

voita

1 prk (100 g) Creme Bonjouria (Taco)

silputtua tilliä

raastettua Parmesan-juustoa

Halkaise kesäkurpitsa pituussuunnassa.

Kaavi sisus talteen esim. lusikalla.

Itketä kesäkurpitsa. Eli lisää kesäkurpitsan puolikkaille karkeaa suolaa. Anna suolan sulaa ja vaikuttaa n. 15 minuttia ja pyyhi sitten neste pois.

Laita kesäkurpitsan puolikkaat voideltuun uunivuokaan 200 asteeseen noin 10 minuutiksi.

(Kun ottaa kesäkurpitsan pohjasta vaikkapa juustohöylällä hieman kuorta pois, palat pysyvät vuoassa hyvin pystyssä.)

Sillä aikaa:

Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet.

Valuta katkaravut.

Kuullota valkosipulinkynnet voissa.

Lisää joukkoon katkaravut ja kuullota niihin hiukan väriä.

Sekoita kesäkurpitsan sisus joukkoon.

Anna seoksen jäähtyä hetken aikaa.

Sekoita massan sekaan tuorejuusto ja tilli.

Ota pehmenneet  kesäkurpitsat uunista ja lusikoi täyte niiden päälle.

Ripottele pinnalle juustoraastetta.

Laita takaisin uuniin noin 10 minuutiksi kunnes juusto on saanut mukavasti väriä.

                                       Sit vaan syömään.

KIRJAVA KANASALAATTI

                                      

  

                                                KIRJAVA KANASALAATTI

Kanasalaatista on monenlaiseksi ruoaksi. Se sopii niin lounaaksi, piknikille kuin illanistujaisiinkin. Tämän salaatin tein tyttöjen (lue-- hieman iäkkäänpien naisten) saunailtaan.

Yleensä pastasalaattiohjeissa kehotetaan keittämään pasta runsassa vedessä. Tämä salaatti on tehty niin, että pasta keitetään runsaassa kanaliemessä (ei tarvitse lisätä suolaa) ja kypsän valutetun pastan joukkoon lisätään voita makua parantamaan. Tämä "vinkki" on peräisin lapsuudenkodistani, äitini keitti aina makaronit lihaliemessä ja lisäsi voita kypsän makaronin joukkoon. Toinen makua ja ulkonäköä parantava juttu on sitruunamehun lisääminen lihanpalojen joukkoon (sitruunahappo kiihdyttää ruskistumista antaen lihalle sekä makua että väriä).  Kolmas  makua parantava "kikka" on kanafondin lisääminen salaatin kastikkeeseen.

Tällä ohjeella ja näillä määrillä tehty salaatti riitti sopivasti kahdelle naiselle saunaillan ateriaksi. Lisukkeena oli tuoretta patonkia. Muuta sitten ei tarvittukaan, ainakaan ruokapuolelta.

450 g broilerin paistileikettä (naturel)  

200-250 g Fusilli tricolor pastaa

kanalientä (kuutioista tai fondista) 

voita

suolaa

rouhittua mustapippuria

juoksevaa hunajaa

sitruunamehua

n. 100 g paprikaa  

n. 200 g kirsikkatomaatteja

pilkottua ruohosipulia/ uuden sipulin varsia

Kastike:                                           

 5 rkl öljyä                            

 2 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl sitruunamehua

2 tl kanafondia

ripaus suolaa

1 rkl sokeria/hunajaa

1-2 tl currya

                                                                             

Keitä pasta kanaliemessä.                         

Valuta hyvin ja siirrä takaisin kattilaan.

Sekoita joukkoon nokare voita.

Anna jäähtyä.

Pilko broilerin paistinleikkeet.

(Poistin ylimääräiset rasvat.)   

Paista kuumassa rasvassa.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää paistamisen loppuvaiheessa

loraus sitruunamehua (ja vähän

hunajaa).

Jäähdytä.

Sekoita pasta ja kananpalat keskenään.

Anna maustua jääkaapissa pari tuntia tai vaikka yön yli.

Pilko tomaatit, paprika ja ruohosipuli/ sipulin varret ja sekoita ne salaatin joukkoon.

Lisää kastike salaatin joukkoon hieman ennen tarjoilua.

LAMMASPATAA

                                  LAMMASPATAA

Meidän pieni keittiömme on saamassa uutta ilmettä. Perinteinen jääkaappipakastin vaihtuu pakastearkkuun (joka saa paikan vaatehuoneesta) ja kotikylmiöön, joka tulee keittiöön vanhan jääkaappipakastimen paikalle. Kylmäsäilytystilaa tulee tällä ratkaisulla rutkasti lisää. Jatkossa ei tarvitse miettiä, mahtuuko isompikin kattila kylmään--tykkään näet tehdä ruokaa kerralla isomman määrän, vaikka kahden ihmisen taloudessa eletäänkin.

Vanhassa pakastimessa on vielä jonkin verran tavaraa, jotka olisi käytettävä niin sanotusti alta pois. Siellä oli lampaanlihaa, josta tämä sapuska on tehty. Voihan lammasta syödä muulloinkin kuin pääsiäisenä.

Tähän lammaspataan makua antavat perinteisten valkosipulin ja yrttien lisäksi savuluut. Tärkeä rooli on myös hyvällä lihaliemellä ja punaviinillä. Ja viimeinen, mutta ei vähäisin, tekijä on pitkä haudutusaika miedossa lämmössä. Ainakin kehuja tuli ruokapöydässä.

1 kg lampaanlihaa (luutonta)

voita lihojen ruskistamiseen

2 sipulia

2 valkosipulia

pala palsternakkaa

pala lanttua

4 porkkanaa

1/2 l hyvää lihalientä (fondista)

1/2  l punaviiniä

1 dl tomaattipyrettä

suolaa

rouhittua mustapippuria

2 tl kuivattua timjamia

2 tl kuivattua rosmariinia

5-6 laakerinlehteä

200-300 g savuluita

tuoretta rosmariinia

Liha kannataa ottaa huoneenlämpöön ainakin tuntia ennen ruoanvalmistuksen aloittamista. Näin varmistuu, että liha ruskistuu kunnolla (eikä kiehu pannulla rasvassa haalean väriseksi).

Lihan lämmetessä voi pilkoa sipulit ja valkosipulit sekä paloitella juurekset.

Liha pilkotaan viimeisenä ja ylimääräinen rasva poistetaan.

Voi kuumennetaan pannussa ja liha ruskistetaan kuumassa rasvassa pienissä erissä ja siirretään pataan.

Lihoihin sekoitetaan suola ja mustapippuri

Sipulit ja valkosipulit kuullotetaan pannulla ja lisätään lihojen joukkoon.

Valmistetaaan lihaliemi ja sekoitetaan viini sen joukkoon.

Lisätään pataan kuutioidut juurekset.

Lisätään lihaliemi-viiniseos.

Liuotetaan joukkoon tomaattipyre.

Lisätään laakerinlehdet ja kuivatut yrtit.

Savuluut voi kääräistä sideharsoon ennen pataan laittamista.

Tuoretta rosmariinia voi halutessaan laittaa mukaan.

Sitten kansi päälle ja pata  uuniin 175 asteeseen ensin tunniksi.

Sen jälkeen lämpöä lasketaan 125 asteeseen, jossa pata saa hautua vielä pari kolme tuntia. Kannen voi välillä ottaa pois (nesteen haihtuessa kastikkeen maku paranee).

Lammaspadan voi koristella tuoreella rosmariinilla.

What do you want to do ?

New mail

VALAMON LUOSTARIN MUNAJUUSTO

                                                                             

                                                                  VALAMON LUOSTARIN MUNAJUUSTO

Tänä kesänä oli tarkoitus tehdä äiti-tytär-lomamatka Roomaan ja tutustua samalla reissulla Vatikaaniin, katolisen kirkon tyyssijaan. Pikkuriikkinen koronavirus. Tuo noin kymmenen miljoonasosamillimetrin mittainen otus, muutti suunnitelmia ja ulkomaanmatka vaihtui kuten monella muullakin kotimaan matkaksi. Vietimme mukavat kolme päivää Valamon luostarissa ja tutustuimme katolisten kirkkojen sijasta ortodoksiseen maailmaan. Valamon luostarissa saimme nauttia mm. venäläisen teepöydän antimia mm. kaali- ja lohipiirakkaa, venäläistä suolakurkkua, hedelmiä ja makeita leivonnaisia, jotka nautittiin vadelmahillon päälle kaadetun mustan teen kera tsaikkalasista tietenkin. 

Vaikka Valamon luostari on monelle  eräänlainen hiljentymispaikka, se on myös suosittu turistikohde. Ja siitä johtuen siellä on myös muistoesinemyymälä nimeltään Tuohus. Siellä myydään erilaisia ortodoksiseen elämäntapaan liittyviä esineitä kuten ikoneita, lampukoita, rukousnauhoja jne.. Siellä oli myös pashamuotteja, sillä pasha liittyy tärkeänä osana ortodoksiseen pääsiäiseen. Muottien vieressä oli ohje pashalle ja munajuustolle. Pashan ohjeen olen tähän blogiin laittanut  jo aiemmin. Nyt on sitten vuorossa munajuusto. Se olkoon minun matkamuistoni tämän kesän matkalta. 

Näin sen tein:

2 l täysmaitoa                                               0,5 tl suolaa

8 dl piimää                                                   1,5 tl kuminaa   

4 kananmunaa                                            nokare voita

Laitetaan voinokare kattilan pohjalle sulamaan.

Kaadetaan maito päälle ja seos kuumennetaan lähes kiehuvaksi.

Piimä ja munat vatkataan keskenään sekaisin ja seos kaadetaan lämpimän maidon joukkoon.

Kuumennetaan sekoittaen kunnes maitoa juoksettuu (muuttuu kokkareiseksi).

Siivilöidään hera pois.

Juustomassaan lisätään suola ja muut mahdolliset mausteet.

(Massan voi halutessaan sekoittaa vatkaimella-näin saa juustosta ilmavampaa ja kiinteämpää, vähemmän rakeista.)

Juustomassa kaadetaan sideharsolla vuorattuun juustomuottiin (tällä kertaa iso siivilä).

Peitellään sideharsolla ja laitetaan paino päälle.

Laitetaan viileään paikkaan kiinteytymään.

Alle on hyvä laittaa astia, sillä nestettä valuu vielä.

Juusto on valmista seuraavana päivä.

Kipataan tarjolle ja koristellaan tai sitten ei.

What do you want to do ?

New mail