perjantai 24. huhtikuuta 2020

BONIITTILAATIKKO



                              BONIITTILAATIKKO




Älä ihmettele tämän jutun otsikkoa. Sille on syynsä.
Kala, jota me ostamme säilykepurkkiin pakattuna hiutaleina tai paloina, vedessä tai öljyssä, käyttääksemme sen salaattiin, pizzaan, pastaan, risottoon jne., ei ole tonnikalaa. Se on BONIITTIA. Ehkä joskus kauan sitten purkissa on saattanut olla tonnikalaa, mutta nykyään näin ei ole. Se selviää lukemalla pienellä präntättyjä tuoteselosteita, jotka nekin vaihtelevat. K-ryhmän Pirkka-tuotteissa on boniitin latinankielinen nimi ja maininta boniitti. S-ryhmän Rainbow-tuotteissa lukee "skipjack", joka tarkoittaa boniittia sekä ruotsin-, että englanninkielellä. Meitä ei ole huijattu, sillä pakkausmerkinnät täyttävät vaadittavat kriteerit. Meillä on kuitenkin mielikuva, että syömme tonnikalaa. Vähän sama juttu on riistakäristyksen kanssa. Sana riista mielletään luontoon ja vapaaseen eläimeen. Kuitenkin riistakäristystä syödessämme lautasella on tarhaoloissa kasvatettua saksanhirveä Uudesta-Seelannista. Pizzassa oleva "anjovis" (anjovis on maustettua ja tynnyrissä kypsytettyä kilohailia) on usein ns. ravintolafileetä, joka on kuten Janssonfileetkin silliä. Aika mielenkiintoista.
Oikeastaan on ihan ok, ettei purkissa ole tonnikalaa. Aito tonnikala on nimittäin nykyään uhanalainen laji ja sen kilohinta hipoo pilviä (Japanissa sushiravintolan omistaja maksoi  viime vuonna 278-kiloisesta sinievätonnikalasta 2,7 miljoonaa euroa, eli 9700€/kg). Syömämme boniitti ei ole uhanalainen, ainakaan vielä. Siksi kannattaa katsoa, miten se on pyydetty. MSC-merkintä takaa, että se on pyydetty vapavälineillä Intian valtamereltä tai läntiseltä Tyyneltämereltä. Sen sijaan verkoilla ja pitkäsiimalla tapahtuva kalastus on luonnolle haitallista, sillä mukana tulee usein sivusaalista; keskenkasvuisia kaloja, lintuja ja merikilpikonnia jne. Eli kannattaapi lukea purkin selostuksia.
Purkkiboniitin matka merestä kaupan hyllyyn on aika pitkä. Pyydystetyt kalat pakastetaan jo kalastustusaluksella ja viedään jäisinä satamaan ja sieltä kalatehtaaseen. Siellä ne sulatetaan isoissa vesialtaossa ja perataan. Seuraavaksi ne esikypsennetään. Sen jälkeen on vuorossa paloittelu sen mukaan, mitä purkkiin halutaan; hiutaleita, paloja tai fileitä. Sitten kalat purkitetaan mausteiden kanssa. Suljetut purkit kuumennetaan vielä autoklaavissa 115 asteessa. Näin säilötty kala säilyy huoneenlämmössä parikin vuotta. Valmiit tuotteet varastoidaan ja pakataan aikanaan kontteihin, jotka kuljetetaan satamaan lastattaviksi Suomeen lähtevään laivaan. Keskimäärin 6 viikkoa kestävän merimatkan jälkeen ne saapuvat Helsingin satamaan ja sieltä kalapurkit kuljetetaan välivarastoon odottamaan kaupan tilauksia. Matka varastosta kauppaan tapahtuu rekalla tai kuorma-autolla. Kaupassa hyllyttäjät latovat purkit myyntipaikalleen, josta asiakas sitten poimii haluamansa purkin ostoskoriinsa.
Ostin kaupasta 4 tällaista pitkän tien kulkenutta kalapurkkia. Ajatuksena oli tehdä säilykekalasta kalalaatikkoa. Se olisikin valmistunut aika sutjakasti käyttämällä valmista pakastettua peruna-sipulisekoitusta. Riskinä oli kuitenkin vetisyys ja kitkerä maku. Nämä välttää, kun kuorii ja viipaloi perunat itse sekä kuullottaa sipulit ennenkuin ne pistää uuniin. Niinpä pääsemmekin itse ruoan valmistukseen...


4 prk tonnikalaa vedessä (150 g/105 g)
1 kg perunoita
3 porkkanaa
1 iso punasipuli
pala purjoa (10 - 15 cm)
suolaa
voita tai öljyä
rouhittua mustapippuria
kuivattua timjamia
kuivattua rosmariinia
2 kalaliemikuutiota
1 ruukullinen tilliä
4 dl kermaa
2 munaa
( 1 dl anjovis-/ravintolafilelientä)
175 g juustoraastetta
6-8 kirsikkatomaattia

Kuori ja paloittele perunat ja porkkanat.
Kuori punasipuli ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi.
Halkaise ja pese purjo ja leikkaa se viipaleiksi.

















Kuullota sipulit ja purjo pehmeiksi pienessä määrässä voita tai öljyä.
Valuta vesi kaloista.









Laita voideltuun uunivuokaan pohjimmaiseksi peruna-ja porkkanaviipaleita
Lisää maun mukaan suolaa, pippuria, timjamia ja rosmariinia.
Murskaa pinnalle kalaliemikuutio.






Lisää kerros tonnikalaa ja kuullotettuja sipuleita ja silputtua tilliä vuokaan.




Tee toinen (ja ehkä kolmaskin kerros).
Vatkaa kerman sekaan kananmunat (ja "anjovis"-liemi).ja kaada se vuokaan.




Laita päällimmäiseksi juustoraaste ja viipaloituja kirsikkatomaatteja.



Kypsennä uunin keskitasolla 200 asteessa noin 40 minuuttia.
Nosta sitten lämpöä 225 asteeseen ja anna juuston ruskettua 10 minuuttia.

















Tarjoa lisukkeina esimerkiksi etikkapunajuuria ja valkosipulikurkkuja.




maanantai 20. huhtikuuta 2020

SUKLAAKRAATERIT



                                      SUKLAAKRAATERIT




Olimme menossa kyläilemään ja ajattelin viedä tuliaisina jotain itse valmistettua. Kotiliesi-lehdestä (nettiversiosta) löytyi mukavantuntuinen pikkuleipäohje. Kuvassa oli kivannäköisiä suklaisia pikkuleipiä lautasella ja sen alla teksti: "Huurteiset suklaahuiput, pursotettavat suussasulavat pikkuleivät saavat ihanan huurteisen pinnan tomusokerista". Tarvittavat aineet  ja pursotinkin löytyivät kaapeista. Eikun tuumasta toimeen. Ohjeen mukaan  valmiita pikkuleipiä oli määrä tulla 17 kappaletta. Kaksinkertaisesta taikinasta tulisi siis yli 30 pikkuleipää, joten itsellenikin riittäisi muutama päiväkahvin kaveriksi. 
Kaikki meni "käsikirjan mukaan", kunnes taikinaa piti alkaa pursottaa pellille. Sitten sakkasi.  Taikina ei suostunutkaan menemään pursottimen läpi. Tyllan vaihtokaan ei auttanut. Olinkohan laittanut jauhoja liikaa? En oikein uskonut laskuvirheeseen; eihän kakkosen kertotaulu sentään ydinfysiikkaa ole. Voi Pahus.
Kaivoin laatikosta pari lusikkaa ja ajattelin nostella niiden avulla jonkinmoisia nokareita pellille. Kuitenkin  kädet alkoivat toimia ilman sen kummempaa aivotyöskentelyä ja pellille ilmestyi pyöreitä palloja, kuin pieniä lihapullia. Kun palloa painoi sormella, siihen muodostui kuoppa, joka oli kuin tehty täytettäväksi Taloussuklaa-rouheella ja/tai Marianne-rouheella Näin ohjeen suklaahuiput vaihtuivat kraatereiksi. Kun vielä lopuksi sirottelin tomusokeria vain  osalle valmiita pikkuleipiä, lopputuloksena oli neljänlaisia "kraatereita"; paljaita suklaakraatereita, lumihuippuisia suklaakraatereita, paljaita mariannekraatereita ja lumihuippuisia mariannekraatereita. Joopa joo. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ajattele positiivisesti. Jne.
Tästä määrästä tulee n. 50 pikkuleipää.

300 g voita
2 dl tomusokeria
2 keltuaista
5 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
Taloussulaa-rouhetta
Marianne-rouhetta

Sokeri ja voi vatkataan vaahdoksi.


Lisätään keltuaiset ja sekoitetaan hyvin.


Sekoitetaan kuivat aineet keskenään ja siivilöidään ne joukkoon.
Sekoitetaan taikina tasaiseksi.







Taikinasta pyöritellään pieniä palloja (läpimitaltaan n. 2,5 cm) leivinpaperilla vuoratulle pellille.
Pallojen keskelle painetaan sormella kuoppia.



 Kuopat täytetään rouheilla.




Paistetaan uunin keskitasolla 175 asteessa 15 minuttia.


Koristellaan puolet jäähtyneistä pikkuleivistä tomusokerilla.







perjantai 17. huhtikuuta 2020

ONE POT BROILERIPATA


                                              ONE POT-BROILERIPATA







Tämän sapuskan valmistaminen on yksinkertaista. Kaikki ainekset ladotaan kypsentämättöminä yhteen vuokaan ja annetaan uunin hoitaa loput. Tiskiä ei tule juuri lainaan. Raaka-aineetkin ovat melkein kaikki suoraan kaupan paketeista sellaisenaan lisättävissä. Poikkeuksen muodostaa se, että keitin kanaliemen kattilassa ja lisäsin siihen kermaa. Samoin marinoin broilerin fileesuikaleet eri astiassa ennen vuokaan laittoa.
One pot ruoat saivat alunsa Yhdysvalloista, kun Martha Stewart kehitti yhdessä kattilassa valmistuvan tomaattipastan. Sittemmin näitä yhden padan/kattilan/vuoan ruokaohjeita on levinnyt ympäri maailman.
Meillä oli edessä kolmen päivän ja kahden yön reissu Imatralle ja majapaikassa ruoan valmistus rajoittui lähinnä mikrossa lämmittämiseen. Tämä ruoka ja punakaalisalaatti olivat oiva vaihtoehto tähän tarkoituseen. Sopivat retkimuonaksi kertakäyttölautaselle.


700 g broilerin fileesuikaleita
voita
suolaa maun mukaan
mustapippuria maun mukaan
paprikajauhetta, sitäkin maun mukaan
3 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl sitruunamehua
200 g = 1 pussi herne-maissi-paprikaa (pakaste)


100 g = 1/2 pussia kuutioitua sipulia (pakaste)
3 dl jasmiiniriisiä
1 rkl currya
6 dl kanalientä
2 d kermaa
juustoraastetta (tässä parmesaania)


Broilerifileet maustetaan suolalla, pippurilla ja paprikajauheella.
Lisätään hunaja ja sitruunamehu.
Annetaan marinoitua puolisen tuntia.




Riisi mitataan voideltuun uunivuokaan.
Lisätään curry ja sekoitetaan se riisiin.





Pussillinen herne-maissi-paprikaa ja puoli pussillista sipulia sekoitetaan keskenään.
Lisätään seos riisien päälle.





Päälle kaadetaan kuuma kanaliemi, jonka sekaan on lisätty kermaa.

Viimeisenä lisätään marinoituneet broilerinpalat.







Vuoka laitetaan uuniin 200 asteseen.
Kypsyminen kestää reilun tunnin.
Puolen tunnin kohdalla lisätään pinnalle juustoraaste.










HASSELBACKAN PERUNAT




                   HASSELBACKAN PERUNAT







Tämä perunaruoka  on saanut nimensä Tukholman Djurgårdenissa sijainneen ravintolakoulun mukaan. Siellä kehitettiin 1940-luvulla uusi tapa valmistaa perunaa. Koulun oppilaiden myötä tämä valmistustapa levisi ensin ruotsalaisiin ravintoloihin ja sittemmin muualle maailmaan, myös Suomeen.
Olen yksi niistä onnekkaista, joille  tapa valmistaa näitä "Pähkinämäen perunoita" opetetiin jo koulun penkillä silloisessa Kallion yhteiskoulussa 1970-luvulla. Siitä on kiittäminen kotitalousopettajaamme Kaarina Knuutilaa. Alkuperäiseen ohjeeseen eivät sisältyneet nykyään valmistuksessa käytettävät (parmesaan) juustoraaste ja kerma. Perunoiden päälle laitettiin suolan lisäksi voita ja korppujauhoja. Apuna perunoiden leikkaamisessa voi käyttää lusikkaa, puukauhaa, syömäpuikkoja jne. Joidenkin mielestä valmistus on vaikeaa ja aikaavievää, mutta vanha sanonta "työ tekijäänsä kiittää" pätee tässäkin. Tällä tavoin perunasta saa sekä maittavan että näyttävän lisukkeen, joka sopii niin lihan kuin kalan kanssa nautittavaksi.

kuorittuja perunoita
voita/öljyä
suolaa
korppujauhoja
raastettua parmesaanjuustoa
kermaa

Tee perunoihin viillot 2 mm:n välein.
Viiltojen ei tule mennä perunan läpi.
Apuna (veistä pysäyttämään) voi käyttää esimerkiksi lusikaa tai syömäpuikkoja.


 













Laita perunat voideltuun uunivuokaan.
Voitele perunat öljyllä tai laita niiden päälle nokare voita.



Laita vuoka 200 asteiseen uuniin 15 minuutiksi.
Sekoita korppujauhot ja parmesaanraaste ( 1:1)
Ota perunat uunista ja ripottele niiden päälle suolaa ja korppujauhe-juustoseosta.





















Laita vuoka takaisin uuniin ja paista perunat lähes kypsiksi.
Kypsyyden voi kokeilla tikulla.
Ota vuoka uudelleen uunista ja nosta uunin lämpö 225 asteeseen.
Kaada perunoiden päälle kermaa (ja lisää vielä hieman korppujauho-juustoseosta).
Paista perunoiden pintaan kaunis väri.


 


















  Tarjoa lisukkeena.








maanantai 13. huhtikuuta 2020

PASHA



                                                          PASHA,  Pääsiäisen jälkiruoka



Pasha liitty Venäjan ja Raja-Karjalan ortodoksiseen ruokaperinteeseen. Pasha (ven. nacxa) tarkoittaa pääsiäistä. Pasha valmistetaan rahkasta, kermasta, sokerista, kananmunista ja voista. Se maustetaan vaniljalla ja mantelirouheella. Siihen voi laittaa myös rusinoita, sukaattia, sitruunaa ja kuivattuja hedelmiä.
Moneen uskontoon kuuluu paastonaika. Ortodokseilla pashan alkuperäinen idea oli saada käytettyä paaston aikana käyttämättä jääneet maitotaloustuotteet .
Isäni vanhemmat olivat karjalaisia ja myös ortodokseja. He asuivat Raja-Karjalassa Salmin kylässä. Isoisäni hauta on siellä. Isoäitini muutti miehensä kuoltua neljän lapsensa kanssa Helsinkiin ja iso talo Laatokan rannalla vaihtui 14 neliön sisäpihayksiöön Helsingin Kalliossa.
Vaikka sukujuureni ovat itärajan takana, en ole ennen pashaa syönyt (saati valmistanut). Siihen on selityskin. Olen muodostanut pashasta mielipiteen (ei kovin hyvää) ilman omaa kokemusta (maistamista). Tämän "ilmiön " nimi on ennakkoluulo. Sekin huono piirre minusta löytyy, kuten ehkä meistä kaikista. Tästä huolimatta tai juuri tästä syystä päätin kokeilla pashan valmistamista pääsiäisen jälkiruoaksi. Olen myös jonkinlainen täydellisyyden tavoittelija. Niinpä halusin oikean pashamuotin, vaikka pashaa valmistettaessa voi käytää kahvinsuodatinta tai vaikka kukkaruukkua. Oikeaan puiseeen muottiin on kaiverrettu kirjaimet XB (kirkkoslaavia, tarkoittavat "Kristus on ylösnoussut").
Muotteja ei ole myytävänä lähimarketeissa eikä niitä löytynyt Tampereen tavarataloistakaan. Onneksi on tori.fi. Sieltä löytyi yksi myynti-ilmoitus. Kaupat tuli tehtyä ja kahden päivän kuluttua paketti oli lähipostissa.
Toinenkin asia piti vielä hankkia. Tarjolle laitettaessa ortodoksit laittavat pashan päälle tuohuksen eli mehiläisvahasta tehdyn (kirkko)kynttilän. Niitä valmistetaan vain Valamon luostarissa Heinävedellä. Onneksi apu löytyi lähempää. Soitin Tampereen ortodoksisen seurakunnan kansliaan ja puhelimeen sattui vastaamaan seurakunnan kirkkoherra Aleksej Sjöberg. Hän lupasi myydä 5 kynttilää (hintaa en kerro). Tänä päivänä maailmaa piinaa koronavirusepidemia ja kaikki paikat ovat enemmän tai vähemmän kiinni. Sain tuohukset kirkkoherralta kanslian oven raosta. Kun tarjosin maksua kirkkoherra yllätti minut toivottamalla Hyvää Pääsiäistä ja sanoi "tarjoa tuolla rahalla jollekin tutulle tai tuntemattomalle kahvit sitten, kun kahvilat ovat taas auki". Pitää minunkin laittaa hyvä kiertämään...
Pashan tekoon on syytä varata aikaa. On joitakin pikaohjeita, mutta oikeaoppinen pasha keitetään ja jäähdytetään, laitetaan vuorokaudeksi muottiin ja nautitaan aikaisintaan seuraavana päivänä jälkiruokana tai kahvipöydässä. Aika yleinen tapa on nauttia se kulitsan (voidaan kutsua myös pääsiäispullaksi) kanssa. 

Sitten pashan valmistukseen

500 g maitorahkaa
3 keltaista
3 dl sokeria
200 g voita
2 dl kermaa
3 tl vaniljasokeria
1 dl hasselpähkinärouhetta
1 sitruunan mehu 
1 appelsiinin mehu
1 dl kuivattuja hedelmiä
1/2 dl sukaattia


Puinen pashamuotti pannaan likoamaan kylmään veteen.
















Sokeriin sekoitetaan vaniljasokeri.
Sitten puolet sokerista vatkataan keltuaisten kanssa vaahdoksi.
Toinen puoli sokerita vatkataan voin kanssa vaahdoksi.















Vaahdot yhdistetään keskenään ja joukkoon sekoitetaan rahka ja sekoitetaan tasaiseksi.

















Lisätään mukaan pähkinärouhe, kuivatut hedelmät, sukaatti ja mehut.





Kerma vatkataan vaahdoksi ja lisätään joukkoon.
Sekoitetaan seos tasaiseksi.






















Massa kaadetaan kostutetulla sideharsolla vuorattuun muottiin.
.
.







Peitetään sideharsolla ja laitetaan päälle paino.
Painoksi laitetaan esimerkiksi lautanen.





Muotin alle laitetaan astia, johon neste pääsee muotista valumaan.
Annetaan seistä viileässä yön yli tai mielellään koko vuorokausi.

Kumotaan tarjoiluvadille, poistetaan sideharso ja koristellaan.




Tarjotaan  jälkiruokana tai kahvipöydässä.