lauantai 8. helmikuuta 2020

KUORISTA MAKUA PERUNAMUUSIIN

  
        
                      PARASTA PERUNAMUUSIA IKINÄ




    Kaikkihan ny perunamuusiin osaa tehrä, toteaa manselainen. Perunamuusi on hyvä lisäke, joka sopii lähes kaikenlaisen ruoan lisukkeeksi. Se on suhteellisen nopeatekoista ja hyvänmakuista. Mutta saisiko siitä vielä parempaa?
 Silmiini osui Iltasanomien juttu, jossa Finlandia-talon keittiöpäällikkö Timo Lepistö kertoi, että paahteista makua muusiin saa paahtamalla perunankuoret ja kiehauttamalla ne sitten nesteessä, jota  lisätään perunoiden sekaan muusia valmistettaessa. Luin myös juttuja, joissa kehotettiin lisäämään joukkoon hieman sokeria tai keltuaisia tai paahtamaan valmista muusia kovassa lämmössä ennen tarjoilua. Kaikki vinkit tuntuivat hyviltä, joten en raaskinut jättää mitään niistä käyttämättä. Lopputulos oli todella hyvä, ellei loistava. Jatkossa teen perunamuusin aina näin, vaikka aikaa kuluukin hieman enemmän.

Näin se menee:

11/2 kg perunoita
vettä
suolaa
1/2 l punaista maitoa
100 g voita
2 keltuaista
11/2 tl sokeria
1 tl jauhettua valkopippuria
11/2 tl jauhettua muskottipähkinää



Käytä jauhoista perunalajiketta.
Pese perunat hyvin.
Kuori niin että kuorista tulee paksuja.
















Paahda kuoret 200 asteisessa uunissa, kunnes ne ovat hieman kuivahtaneet ja saaneet väriä.



Laita kuoret kattilaan ja kaada päälle maitoa. Anna kiehahtaa ja hauduta sen jälkeen kannen alla puoli tuntia (virta pois hellasta).
Nestettä saa olla hieman normaalia enemmän, sillä kuoret imevät nestettä itseensä hautuessaan.
Keitä sillä aikaa perunat suolalla maustetussa vedessä.



Painele neste perunankuorista ja ota se talteen. Lisää nesteeseen voita ja kiehauta se uudelleen.















Valuta perunoista keitinvesi lävikössä ja anna ylimääräisen veden haihtua.
Muussaa perunat käsin.















Kaada KUUMA maito-voi-seos muussattujen perunoiden päälle. On tärkeää, että molemmat "elementit" ovat lämpöisiä sekoitettaessa. Näin välttyy liisteriseltä muusilta.


Erottele kanamunista keltuaiset, vatkaa niitä hieman ja lisää joukkoon.

Lisää hieman sokeria, valkopippuria ja muskottipähkinää ja sekoita tasaiseksi.


Kaada muusi uuninkestävään vuokaan ja paahda pintaan väri 200-225 asteisessa uunissa.



                                          Se on siinä.




KARJALNPAISTI

           


                                                        
                                                        KARJALANPAISTI




  Nimensä mukaisesti karjalanpaisti on lähtöisin Karjalasta, jossa sitä kutsuttiin useillakin nimillä, kuten uunipaisti, ruukkupaisti tai pätsiliha tai vaikkapa vaan paisti. Karjala-etuliitten käyttö yleistyi sotien jälkeen, kun tämä ruokalaji tuli koko kansan tietoisuuteen evakkojen mukana. 
 Olen juuriltani puoliksi karjalainen. Isäni syntyi ja asui varhaislapsuutensa Laatokan pohjoisrannalla sijaitsevassa Salmin pitäjässä Uuksun kylässä. Siellä isoisälläni oli kauppa. Isoisäni kuoli melko nuorena ja isoäitini muutti pian sen jälkeen 4 lapsensa kanssa Helsinkiin. Näin ollen on itsestäänkin selvää, että lapsuudenkodisssani valmistettiin karjalanpaistia. 
 Tämän Suomen kansallisruoaksikin äänestettyn uuniruoan salaisuus on pitkä kypsennysaika matalassa lämpötilassa. Raaka-aineiden kirjo ei päätä huimaa; lihaa, sipulia, pippuria, laakerinlehteä ja vettä sekä suolaa. Omaan paistokseeni lisäsin  omapäisesti mausteeksi myös hieman soijaa ja siirappia sekä muutaman tipan tabascoa. Tuskin siitä valtakunnanoikeuteen joutuu.



1,4 kg karjalanpaistilihaa
(nautaa ja sikaa)
8 sipulia
6 laakerinlehteä
1.5 tl suolaa
20 mustapippuria
n. 1 l vettä
1 rkl siirappia
2 rkl soijaa
kymmenkunta tippaa tabascoa




Lihat on hyvä ottaa huoneenlämpöön 
ainakin tunti ennen valmistamista.

Ensimmäiseksi lihat pannaan tulikuuman
uuniin 10-15 minuutuksi ruskistumaan.
Uuni saa olla täydellä teholla.




Sitten uunin lämpö lasketaan 80 asteeseen.
Lihat laitetaan uunivuokaan ja maustetaan
suolalla. Mukaan lisätään kuoritut ja lohkoiksi
leikatut sipulit sekä pippurit ja laakerinlehdet.
Vettä kaadetaan päälle niin, että lihat melkein
peittyvät.



Lihat peitetään ja ruoan annetaan hautua
miedossa  80 asteen lämmössä 10 tuntia.
(Kun  tämän tekee illalla, ehtii nauttimaan kunnon yöunista.)

Kun pata on otettu uunista, on ruoka valmista. 
Tässä vaiheessa lisäsin siirapin, soijan ja tabascon ja työnsin padan vielä tunniksi uuniin. Kukin taaplaa tyylillään.

Karjalanpaistin kanssa tarjotaan "oikeaoppisesti" joko keitettyjä perunoita tai perunamuusia.

Muiksi lisukkeiksi sopii etikkaiset vihannekset ja puolukkasurvos.










torstai 6. helmikuuta 2020

JUUSTOISET SILAKAT




                                                  JUUSTOISET SILAKAT




     En pidä silakkalaatikosta. Lapsena kammoksuin jo pelkkää hajua, joka leijui keittiössä silakkalaatikon kypsyessä uunissa. Jo pelkkä sana "silakkalaatikko" herättää negatiivisia tuntemuksia.
   Pidän silakasta. Pidän perunasta, kananmunasta ja maidosta jne. Niitä kaikkia on silakkalaatikossa. Mikä sitten mättää? Onko syynä jokin valmistukseen liittyvä tekijä? Vai onko se vaan ikävä lapsuuden muisto ajalta, jolloin haju-, ja makuaisti eivät vielä olleet kunnolla kehittyneet?
  Tein silakoista uuniruokaa, jossa on samat raaka-aineet kuin silakkalaatikossa, mutta perunat laitetaan uuniin keitettyinä ja sipulit kuullotetaan voissa ennen vuokaan laittoa. Munamaidon korvaa sulatejuustolla ja ranskankermalla höystetty kastike. Tämä EI OLE silakkalaatikkoa, sillä EN PIDÄ SILAKKALAATIKOSTA.

600 g silakkafileitä                            200 g sulatejuustoa
10 perunaa                                         3 dl vettä
pala (10-15 cm) purjoa                      1 kalaliemikuutio
2 sipulia                                              2 dl ranskankermaa
voita                                                    2 kananmunaa
suolaa                                                  1,5 dl tilliä silputtuna
valkopippuria                                      kuivattua timjamia
sitruunamehua                                    juustoraastetta


Keitä perunat ja anna niiden jäähtyä.

Laita kalafileet nahkapuoli alaspäin 
ja mausta suolalla, valkopippurilla ja
sitruunamehulla.
Lisää kunkin fileen päälle tilliä ja
nokare voita.





Leikkaa purjo ja sipulit
viipaleiksi ja kuullota ne
voissa.





Kiehauta vesi ja kalaliemikuutio.
Lisää sulatejuusto ja anna sen sulaa.
Lisää ranskankerma ja sekoita tasaiseksi.
Jäähdytä hieman ja vatkaa joukkoon
kananmunat.
Lisää tillisilppu.


Kuori perunat ja leikkaa ne viipaleiksi.
Käännä fileet kalanmuotoon.





  




Lado voideltuun uunivuokaan vuorotellen silakkaa ja perunaa.
Lisää kuullotetut sipulit ja riputtele päälle kuivattua timjamia.

 
Kaada joukkoon juustokastike. Lisää juustoraastetta maun mukaan. Laita pinnalle voinokareita.



          Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 1/2 tuntia.



                   Lisukkeeksi sopii etikkaiset vihannekset.



keskiviikko 5. helmikuuta 2020

PORKKANAPIIRAKKA

   

                                  PORKKANAPIIRAKKA




 Ruokahistorioitsijat kiistelevät porkkanakakun tai -piirakan alkuperästä kolmen maan kesken. Onko se lähtöisin Englannista, Ranskasta vai Sveitsistä? Asiasta ei ole varmaa tietoa, mutta samaa mieltä ollaan kuitenkin siitä, että porkkanan käyttö leivonnaisissa johtui sen makeudesta. Kun sokeri oli kallista, makeutta saatiin porkkanasta. Porkkana oli sokerin korvike. Siis keskiajalla.
  Nyt eletään 2020-luvulla. Sokerin hinta ei päätä huimaa (itse asiassa kilo porkkanoita maksa saman verran kuin kilo sokeria).  Porkkanakakku/piirakka ei ole vain säilyttänyt suosiotaan, se on noussut monen leipurin "listaykköseksi". Mikä on porkkanapiirakan salaisuus? Siitä voivat tulevat ruokahistorioitsijat kiistellä.
Kaiken  kruunaa kuorrute.. Joku käyttää tuorejuustoa, toinen taas sulatesjuustoa. Pelkkä tomusokerikin voi riittää joillekin. Kuorrutteen päälle ripotellaan yleisimmin pähkinä- tai mantelirouhetta, mutta myös sokeroitua appelsiininkuoripaloja käytetään paljon--kuten minä tässä piirakassa. Appelsiini ja porkkana sopivat yhteen.
  
Pohja

200 g voita
6 kananmunaa
4 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoa
2 tl ruokasoodaa
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
4 tl kanelia
1 tl jauhettua kardemummaa
3 isoa porkkanaa raastettuna ( n. 6 dl)
1-2 rkl tummaa siirappia


Kuori ja raasta porkkanat.
Sulata voi.
Sekoita kuivat aineet keskenään.











Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Lisää joukkoon kuivat aineet ja 
sulatettu voi vuorotellen sekoittaen.
Lisää raastettu porkkana ja siirappi.
Sekoita.



Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia.


Anna valmiin piirakan jäähtyä ennen kuorruttamista. Kuorrutus voi odottaa vaikka seuraavaan päivään piirakan makujen tasaantuessa.

Kuorrute

100 g Philadelphiatuorejuustoa (maustamaton)
100 g Koskenlaskija- tai Tukkijätkä-sulatejuustoa
3,5 dl tomusokeria
50 g pehmeää voita


Sekoita aineet keskenään ja vatkaa tasaiseksi.
Levitä täyte piirakan päälle.




Ripottele pinnalle rouhittuja hasselpähkinöitä ja sokeroituja appelsiininkuoripaloja.


          Leikka palasiksi ja nauti ihanaa mehevää piirakkaa.





sunnuntai 2. helmikuuta 2020

MERIMIEHEN KANAPIHVIT

   

                                        MERIMIEHEN KANAPIHVIT



 2
    Jos ei pelaa, ei voi myöskään voittaa. Tämän tietää jokainen, joka odottaa lauantai-illan lottonumeroita tai perjantain eurojackpotin tuloksia. Sanotaanhan, että suomalaiset ovat pelihullua kansaa. "Se ei pelaa, joka pelkää"-- on tuttu sanonta, joka kätkee sisälleen ajatuksen niin voittamisesta kuin häviämisestäkin. Puhutaan riskistä. Ilman riskiä ei voi saavuttaa mitään suurta. Sama pätee myös elämäään.... ja ruoanlaittoon.
  Tällä hieman ontuvalla vertauksella yritin todistella--ainakin itselleni--, että ruoanlaitossakin kannattaa joskus riskeerata. Mahdollisesti kokkauskokeiluni lopputuloksena syntyisi superhyvä kana-ateria tai keitos päätyisi pojan lintukoiran ruokakuppiin nappuloiden joukkoon. Valmistustapa oli minulle entuudestaan tuttua (tehdään kuten merimiespihvit). Sen sijaan kanan yhdistäminen perunoihin ja tummaan olueen mietitytti.     
   Jännittyneenä katselin, kun siippani Mauri laittoi ensimmäisen haarukallisen  suuhunsa. Tulisiko kommenttia lainkaan, olisiko se "ihan jees"? Kun kuulin sanat "tää on parasta ruokaa, mitä oot laittanu", tuntui kuin olisin voittanut lotossa. Olin onnistunt. 
  Vaikka kyseessä ei ollut mikään maailmaa mullistava idea (naudanlihan korvaaminen kanalihalla), lopputulos hiveli niin mieltä kuin makuhermojakin. Tämä ruoka päätyi top 10- listalle ja vielä sen yläpäähän.

1 lg broilerin paistisuikaleita (ovat muuten reisilihaa)
1 kg perunoita (jauhoinen lajike)
3 sipulia
1 paprika
rouhittua mustapippuria
3 dl vahvaa kanalientä
1-2 tl rouhittua chiliä
3 dl tummaa olutta
2 rkl soijaa
1 dl tummaa siirappia
(silputtua persiljaa)
voita paistamiseen


Marinointiin

1 dl öljyä
1/2 dl soijaa
1 tl suolaa
11/2 tl rouhittua chiliä
2 rkl hunajaa
1 rkl sitruunamehua



Sekoita marinadin ainekset keskenään.
Leikkaa paistileikkeet 2-3 osaan.
Kaada marinadi lihojen päälle ja sekoita.
Anna maustua pari tuntia.




Viipaloi sipulit ohuiksi renkaiksi.
Leikkaa paprika suikaleiksi.






Keitä kanaliemestä hieman 
normaalia vahvempaa.
Lisää joukkoon
1-2 tl rouhittua chiliä.
Laita sivuun odottamaan.


    

Kuullota sipulit voissa 
paistinpannulla pehmeiksi. 
Lisää hieman mustapippuria.
Laita sivuun odottamaan.






Kuullota myös paprikat.
Laita sivuun odottamaan.







Valuta broilereista marinadi
siivilän läpi.
Ruskista ne sitten voissa.
Laita sivuun odottamaan.







Kaada olut paistinpannulle
ja anna kiehahtaa.





Sekoita olut ja kanaliemi
keskenään.
Lisää soija ja siirappi.
Tarkista maku
(saa olla hieman makeaa).


 Kuori perunat ja leikkaa ne viipaleiksi.
Voitele uunivuoka.
Lado vuokaan kerroksittain perunoita,
broileria, sipulia ja paprikaa
(ja silputtua persiljaa) niin, että
perunoita on sekä alimmaisena että
päällimmäisenä.



            Kaada liemisekoitusta uunivuokaan sen verran
            että päällimmäinen perunakerros melkein peittyy.
                                   Painele pintaa hieman.


           Paista uunissa 175 asteessa kaksi tuntia tai kunnes 
                                perunat ovat varmasti kypsiä.

.



                 Lopuksi pieni vinkki: kuten monet uuniruoat, 
              tämäkin on parhaimmillaan seuraavana päivänä.