PAVLOVA         

Viimeisen 11/2 vuoden aikana meidän suomalaisten on ollut pakko tyydyttää matkustustarpeemme täällä kotimaan kamaralla. Syy tähän on luonnollisesti covid-19 ja sen aikaansaamat matkustus-, ym-rajoitukset. No, tuleepahan kotimaa tutummaksi ja onhan meillä täälläkin nähtävää - jokaiselle jotakin.

Eräs tämän kesän retkikohteemme oli Mänttä ja siellä Serlachiuksen taidemuseo Gösta, jossa oli esillä Banskyn (anonyymina toimiva englantilainen "sissitaiteilija") tuotantoa. En ole mikään taidefani, mutta ainakin muutaman teoksen edessä tuli viivähdettyä normaalia (1-2 sekuntia) pidempään. 

Kun kultturinälkä oli tyydytetty, oli toisen nälän vuoro. Taidekeskusksessakin olisi ollut ravintola, mutta parhaan käsityksen paikkakunnan ruokatarjonnasta saa käymällä (lounaalla) paikossa, joissa paikkakunnan oma väki käy. Eräs tällainen Mäntässä on vanhaan veturitalliin tehty lounaspaikka. Sen nimikin on luonnollisesti Veturitalli. Siellä oli tarjolla hyvää ruokaa noutopöydästä ja jälkiruokana oli Pavlovaa, josta sain idean tämän ohjeen kirjoittamiseen tähän blogiin. Joten pitemmittä puheitta itse asiaan.....

Kyseessä on siis marenkipohjainen jälkiruoka, jota voi kakuksikin sanoa. Marengin kuuluu olla pinnalta kova ja sisältä pehmeän sitkeä. Tämä koostumus saadaan lisäämällä marenkivaahtoon maissi- tai perunajauhoja ja etikkaa (viinietikkaa/sitruunamenua). Täytteen voi tehdä kermavaahdosta ja marjoista ja /tai hedelmistä. Toki voi käyttää erilaisia kreemejä tai esimerkiksi jugurttia kermavaahdon lisänä jne. Tässä on kermavaahdon seassa Daim-rakeita ja kermavaahto on "uutta" kinuskikermavaahtoa. Marjoina vadelmia, pensasmustikoita ja mansikoita.

Tämä "jälkiruokakakku" on täysin gluteiiniton.

Jos tästä haluaa myös laktoosittoman, kaupoista löytyy kyllä laktoositonta kuohukermaa.

Pohja

5 kananmunan valkuaista

2,5 dl sokeria

2-3 tl vaniljasokeria

2 tl maissi- tai perunajauhoja

1,5 tl valkoviinietikkaa

tilkka öljyä

Täyte

4 dl kinuskikermaa

1,5 dl Daim-rakeita

n. 125 g vadelmia

n. 125 g pensasmustikoita

n. 250 g mansikoita

sitruunamelissan lehtiä

Erottele kananmunista valkuaiset ja vatkaa me kovaksi vaahdoksi.

Lisää sokeri joukkoon penissä erissä koko ajan vatkaten.

Siivilöi joukkoon maissijauhot ja lisää etikka sekä vaniljasokeri ja vatkaa vielä, kunnes massa on satiininkiiltävää.

Laita leivinpaperi uunipellille ja aseta irtopohjavuoan rengasosa leivinpaperin päälle.

Voitele ruokaöljyllä vuokarenkaan sisälle jäänyt osa.

Kaada valkuaisvaahto renkaan sisään ja levitä vaahto niin että se on reunoilta hieman keskustaa korkeammalla.

Poista rengas ja laita marenkipohja uuniin 80 asteeseen 3 tunniksi. Tässä lämpötilassa marenki ei tummu, Paistoaikaa voi lyhentää nostamalla lämpötilan 100 asteeseen. Tällöin 2 tuntia riittää.

Valmiin marenkipohjan annetaan jäähtyä ennen täyttämistä ja täyttäminen kannattaa tehdä juuri ennen tarjoilua.

(Valmis marenkipohja säilyy hyvin pitkäänkin (useita viikkoja) kuivassa paikassa huoneenlämmössä ohuen muovipussin sisällä.)

Vatkaa 4 dl kinuskikermaa  vaahdoksi.

Lisää joukkoon  Daim-rakeet.

Levitä kermavaahto marenkipohjan päälle.

Lisää marjat ja sitruunamelissan lehtiä.

 

UNELMATORTTU

 

                                                                          UNELMATORTTU

Siitä, kun meidän huushollissa on viimeksi syöty kotitekoista unelmatorttua (tai kääretorttua), on ehtinyt vierähtää useampi vuosi tai jopa vuosikymmen. Syytä en osaa kertoa, mutta eräs "tekosyy"/ selitys voi olla se, että Tampereen kauppahallin Kahvila-Aniittasta saa mielestäni Suomen parasta ja ah-niin suussasulavaa kääretorttua, että siitä on vaikeaa pistää paremmaksi.

Tämän leipomuksen väkäsin meidän talon "huru-ukoille"- kuten he itseään nimittävät. He kävivät meillä sunnuntailounalla ja tämä oli sitten jälkkärinä. Hyvin maistui tämäkin, pienet jämät jäivät meille seuraavaan kertaan.

Vaikka muistissa oli koulun opit ainemääristä (lasi munia + lasi sokeria + lasi jauhoja), oli silti pakko tarkistaa netistä, toimiiko vanha ohje enää näin nykyaikana. Nettiohjeen mukaan laitoin jauhoseokseen pääasiassa perunajauhoja (pinnan halkeilua estämään). Ovatkohan vehnäjauhotkin (kuten lähes kaikki muukin)  muuttuneet vuosien saatossa, sillä en muista että ennen pinnan halkeilusta olisi ollut puhettakaan. Tästä huolimatta pinnasta ei tullut ihan tasaista, mutta sillä ei ollut kovinkaan suurta väliä -- pienet kauneusvirheet kun sai sai peittoon tomusokerilla ja suklaarouheella. Viimeksi mainittujen ansiosta tästä leipomuksesta tuli ihan nätti. Ja maistuihan tuo...

4 kananmunaa (huoneenlämpöistä)

11/2 dl sokeria

1 dl perunajauhoja

1 rkl vehnäjauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

Täyte

1 dl kermaa

2 rkl sokeria

1 dl vanijalla maustettua maitorahkaa

2 banaania

Koristeeksi 

tomusokeria

taloussuklaarouhetta

Mariannerouhetta

Kananmunat ja sokeri vatkataan vaahdoksi.

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja siivilöidään joukkoon ja sekoitetaan varovasti nostellen.

Taikina kaadetaan tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistetaan 225 asteessa 8-10 minuuttia.

Valmis torttupohja kipataan puhtaan leivinpaperin päälle ja paistopaperi poistetaan.

Täytettä varten vatkataan kerma ja sokeri vaahdoksi.

Joukkoon sekoitetaan rahka ja soseutetut banaanit.

Täyte levitetään torttupohjan päälle (reunoille kannattaa jättää tyhjää tilaa).

Käärästään torttu mahdollisimman tiukaksi rullaksi leivinpaperin sisään ja laitetaan vetäytymään jääkaappiin noin tunniksi.

Ennen tarjoilua kannattaa leikata molemmista päistä palat pois.

Sitten päälle siivilöidään tomusokeria ja pinnalle ripotellaan suklaarouhetta.

GRILLATUT JÄTTIKATKARAVUT

                                                             GRILLATUT JÄTTIKATKARAVUT 

Hankittiin sitten grilli. Mikäs ihme tuo nyt on. Ei mikään, paitsi että ei enää asuta maalla, vaan keskellä kaupunkia. Ja vielä kerrostalossa. Kerrostaloasuminen sääntöineen ja tapoineen rajoitti hieman grillin mallia (hiili- ja kaasugrillit kun eivät ole oikein yhteensopivia taloyhtiön sääntöjen ja naapurisovun? kanssa) Tästä johtuen parvekkeemme nurkassa kököttää Cello-box-sähkögrilli. Onneksi parvekkeella oli valmiina pistorasia (vedettiin sinne lähinnä jouluvaloja varten). Grillin myötä parvekkeellamme tuoksuu (pian) muukin kuin parvekekukat (ne kyllä vielä odottavat ilmojen lämpenemistä kauppapuutarhan kasvihuoneessa). Kyllä kaupungissa on kivaa; mikäs on parempaa kuin nauttia parvekkeella kukkien tuoksussa grilliruokaa  ja katsella Tampereen uusinta tulokasta--ratikkaa.

Sähkögrillistä meillä ei ollut aikaisempaa kokemusta ja ajatukset siitä olivat hivenen ristiriitaiset. Kaikki epäilykset ovat osoittautuneet turhiksi. Cellomme lämpiää nopeasti, grillaa hyvin niin lihan, kalan kuin makkarat ja vihanneksetkin ja kaiken lisäksi se on erittäin helppo puhdistaa tarttumattoman pintansa ansiosta. Kokonsa puolestakin se on juuri sopiva tähän kahden hengen ruokakuntaan.

Uuden grillin ensimmäisiä "tuotoksia" olivat grillatut jättikatkaravut. Uuteen grilliin  piti saada jotakin uutta grillattavaa ja jostain syystä katkarapuja ei ole tullut aikaisemmin syötyä grillillä valmistettuina. Nyt sekin on tehty ja lopputulos hyväksi havaittu. 

450 g jättikatkaravunpyrstöjä (pakaste)

-katkaravut sulatetaan, sulamisvesi kaadetaan pois ja ravut painellaan talouspaperilla kuiviksi.

Ravut pujotetaan grillitikkuihin ja tikut laitetaan laakeaan kannella suljettavaan astiaan ja niiden päälle kaadetaan marinadi:

1/2 dl soijaa

1/2 dl sitruunamehua

2 rkl hunajaa

2 rkl paholaisen hilloa/chilitahnaa

3 tl valkosipulimurskaa

2 tl oliiviöljyä

(Katkaravut voi marinoida pienemmässä astiassa ilman tikkuja ja pujottaa vasta sitten grillitikkuihin-tämä hieman sottaisempaa)

Katkiksien annetaan marinoitua puolisen tuntia (astiaa on hyvä käännellä välillä, jotta marinadi leviää kunnolla)

Sitten vaan grilli kuumaksi ja hivenen öljyä grilliritilälle ja vartaan grilliin.

Vartaita grillataan välillä käännellen 1-2 minuuttia per puoli. Ei kannata grillata liian pitkään, jottei äyriäisistä tule kovia/sitkeitä.

Lisukkeiksi esimerkiksi lime-lohkoja ja korianterisilppua.

TIRAMISU

  

 TIRAMISU

     Tämä ei ole ainoa tiramisu-ohje tässä blogissa; olen muistaakseni kirjoittanut ohjeen mansikka-valkosuklaa-tiramisulle, tiramisukakulle ja laseihin valmiiksi annoksiksi annostellulle tiramisu-jälkkärille. Ne ovat kaikki "muunnelmia" tästä perinteisestä kaakaojauhella kuorrutetusta vuokaan tehtävästä italialaisesta jälkiruoasta, joka on niin hyvää, ettei haittaa vaikka siitä tulee useampikin juttu kirjoitettua. Monille Italiasta tulee mieleen pizza tai pasta, minulle se on tiramisu, jota pidän italialaisten "lahjana" (jälki)ruokamaailmalle. Vaikka itsetekemäni tiramisu onkin hyvää, se ei kuitenkaan ole verrattavissa Rooman ravintola Al 34:n ruokalistalta löytyvään, makuhermoja hellivään, kotitekoiseen ja nimensä mukaisesti (tiramisu=vedä minut ylös) mielialan pilviin nostamaan jälkkäriherkkuun. Mutta nyt, kun jo toista vuotta  ollaan oltu koronapandemian vuoksi ns. kotimaa-arestissa, täytyy omatekoista tiramisua maistellessa sulkea silmät ja lentää ajatuksissaan Via Mario De' Fiorille ja kuvitella istuvansa palveltavana tuossa tunnelmallisessa, aina täynnä olevassa, mutta siitä huolimatta jokaisen asiakkaan henkilökohtaisesti huomioivassa perheravintolassa. Kyllä täältä vielä tullaan.....ja odotellessa on tullut italian kieli sen verran tutuksi, että saa??? selvää ruokalistasta ilman googlen kääntäjää.  

3 kananmunan keltuaista

4 rkl amarettoa

2 dl sokeria

50 g hienoksi raastettua suklaata

150 g mascarponejuustoa

1,75 dl kermaa

24 kissankielikeksiä (Savoiardi)

espressoa (tai vahvaa kahvia)

kaakaojauhetta kuorrutukseen

Vatkaa keltuaiset ja amaretto.

     

  Lisää sokeri vähitellen ja vatkaa, kunnes sokeri liukenee täysin.

   

Hämmennä joukkoon suklaaraaste ja mascarponejuusto.

          

Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele se joukkoon.

      

Kastele kissankielikeksien sokeroimaton puoli kahviin ja asettele puolet kekseistä suorakulmaisen astian pohjalle.

                           

Levitä keksien päälle puolet mascarponekreemistä.

Tee toinen samanlainen kerros ja jäähdytä kannella peitettynä jääkaapissa yön yli.

Hunnuta pinnalle runsaasti kaakaojauhetta ennen tarjoilua.

                                                                               Mansikat eivät kuulu alkuperäiseen ohjeeseen.

TÄYTETTY LIHAMUREKE

                                                                TÄYTETTY LIHAMUREKE

Tänä vuonna pääsiäispäivän ruokapöytään oli kutsuttu aikuisten lisäksi myös pikkuväkeä. Tästä johtuen ei pöydässä ollut "perinteistä" valkosipulilla, rosmariinilla ym maustettua pääsiäislammasta, sekun ei välttämättä ole sellaista, mistä lapset pitävät. Kyllä varmaan oppivat sitäkin joskus syömään, kunhan makuaisti kehittyy iän myötä. Jauheliha sen sijaan kelpaa nykyajan burgeri-nuorille (ei ole tarkoitus sanoa rumasti), joten pääsiäispäivänä pöydässämme oli kanamunilla täytettyä lihamureketta, keitettyä kukka- ja parsakaalia sekä farfalle- (perhos-)pastaa.

Aikoinaan lihamureketta tuli tehtyä ja syötyä paljonkin, mutta jostain syystä ei ihan viimeaikoina. Miksi lie unohtunut? Onhan se nopeasti valmistuvaa ja todella maistuvaa ruokaa. Ja täytteillä siitä saa muokattua jos jonkinlaista. Ensimmäistä kertaa muistan syöneeni täytettyä lihamureketta joskus 1970-luvun alussa. Silloin äiti laittoi murekkeeseen pakastettuja vihanneksia. Nykyään se saattaa tuntua ihan jokapäiväiseltä, mutta tuolloin se oli jotakin aivan uutta, sillä tuolloin pakastettuja ruoka-aineksia ei paljon vielä käytetty. Ai miksi? No siksi, kun "jokakodin" keittiövarustukseen ei vielä tuolloin kuulunut pakastinta (tai edes jääkaapin pakastelokeroa). No se muinaishistoriasta. nyt eletään nykypäivää ja tällä kertaa murekkeen täytteeksi tuli pääsiäisen "kunniaksi" keitettyjä kananmunia. Murekkeen tein leipävuokaan, joka osottautui todella käteväksi apuvälineeksi tähän tarkoitukseen: sen avulla mureke pysyi muodossaan ja nesteet murekkeen sisällä. Lopputulos oli sekä hyvännäköinen ja hyvänmakuinen--jos nyt pieni kehuminen sallitaan.

800 g jauhelihaa

11/2 dl kermaviiliä

11/2 dl kermaa

11/2 dl korppujauhoja

2 pienehköä sipulia hienonnettuna

3 kananmunaa

2 tl suolaa

2 tl mustapippuria

2-3 tl herbes de provence-yrttimaustetta.

7 keitettyä kananmunaa

raastettua parmesaania

Jauhelihaan sekoitetaan  kermaviili, kerma, munat, hienonnettu sipuli ja korppujauhot sekä mausteet.

Taikinan annetaan vetäytyä puolisen tuntia.

2/3 taikinasta taputellaan voidellun leipävuoan pohjalle ja reunoille.

Kuopan pohjalle ripotellaan parmesanraastetta ja kuoppa täytetään keitetyillä ( ja kuorituilla) kanamunilla. 

Lisätään vielä hieman parmesaania kananmunien päälle ja taputellaan loput taikinasta vuokaan niin, että pinta on sileä ja tasainen.

Paistetaan uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Kypsän  murekkeen voi tarjota suoraan leipävuoasta tai sen voi kumota tarjoiluastialle ja koristella (halutessaan) vaikkapa keitetyillä vihanneksilla.

                            Lisukkeena meillä oli farfalle-pastaa ja bearnaise-kastiketta.