VALKKARISIIKAA

                                                                          VALKKARISIIKAA

Voin jotensakin hyvällä omallatunnolla sanoa olevani hintatietoinen, ainakin mitä tulee elintarvikkeisiin. Se johtuu (mitä todennäköisimmin) siitä, että olen ollut suuren osan elämästäni tekemisissä tavalla tai toisella ruoan kanssa. Kesätyöpaikka Helsingin Kauppatorilla opetti omansa, samoin opiskeluaikaiset työpaikat kauppojen kassoilla. Koulutukseni puolestaan on opettanut  maito- ja lihatuotteiden tien ( ja samalla hinnan muodostumisen) navetasta kaupan hyllyille.

En ole turhan nuuka, mutta ruoasta en halua maksaa liikaa. Olen siinä onnellisessa asemassa, että rahaa ruokaan  kyllä riittää, mutta kun vähän  katsoo, mitä, mistä ja koska ostaa, säästyy rahaa,  jonka voi käyttää muuhun, vaikkapa itsensä hemmotteluun (pieni lomamatka tms.).

Nyt, eläkkeellä ollessani, minulla on aikaa ruoan hankintaan ja laittamiseen enemmän kuin aikaisemmin. Mutta en muista, että aikaisemminkaan minulla koskaan olisi ollut niin kiire, etten olisi ehtinyt/jaksanut kauppojen tarjouksia hyödyntää. Muistan hyvin vielä senkin ajan, jolloin lompakossa oli enemmän tarjouskuponkeja kuin rahaa.

Kaikesta "säästämisestä" huolimatta tai siitä johtuen meillä syödään hyvin. Raaka-aineet  ovat aina tuoreita ja harvoin viimeinen käyttöpäivä määrää sen, mitä meillä syödään.  Tämä kalaruoka on siitä hyvä esimerkki. Yleensä siikafileet maksavat noin 30€/kg , mutta tarjouksesta niitä saa 20€/kg tai vähän allekin. Mutta sitten on tosi "supertarjouksia" , kuten suosikkimyymälässäni (Nokian K-Supermarket Loytiksessä). Sain sieltä ostettua siikafileitä alle kympillä kilo (vain itse kalastamalla saa vielä edullisemmin). Normaalihinnan ja tarjoushinnan välinen ero on 20€/kg ja kun kerralla tuli ostettua kaksi kiloa, tekee se meikäläisen laskuopin mukaan 40€ rahaa "hemmottelukassaan", jos ja kun siikaa nyt yleensä sitten haluaa syödä. Eihän meillä toki heti kaikkea kerralla syöty, pakastimet on keksitty. Näin siis meillä-hyvää, mutta edullisesti.

Nahallisia siikafileitä

1 sitruuna

2 tomaattia

pieni paprika

tilliä

n. 1 kg keitettyjä perunoita

suolaa

rouhittua valkopippuria

rosepippureita

marinadi

1 dl oliiviöljyä

1 dl valkoviiniä

1 dl sitruunamehua

1 tl kalafondia

1 tl suolaa

2 tl kuivattua rosmariinia

rosepippureita

Marinadin ainekset sekoitetaan keskenään.

Siikafileet laitetaan kannelliseen vuokaan ja marinadi kaadetaan niiden joukkoon.

Ravistetaan ja laitetaan jääkaappiin marinoitumaan yön yli.

Voidellaan uunivuoka marinadilla.

Laitetaan vuoan pohjalle viipaloidut keitetyt perunat.

Ladotaan siikafileet perunoiden päälle.

Lisätään maun mukaan suolaa ja valkopippuria.

Päälle laitetaan viipaloidut sitruuna, paprika ja tomaatit sekä tilliä.

Kypsennetään 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

                        Kastike on Blå Bandin kalakastiketta--ei välttämätön.       

MAKSAPASTEIJA

 

                                                                                                      MAKSAPASTEIJA

Vaikka maksapasteijaa  nykyään tulee syötyä muulloinkin kuin jouluna, näin ei ole ollut aina. Lapsuudessani ja nuoruudessani tuota herkkua syötiin meidän perheessä vain jouluisin. Hakaniemen hallista ostettiin joulupöytään pala (pieni) HK:n kalaasimaksapasteijaa. Tuo folioon kääritty palanen oli mielestäni  parasta, mitä  joulupöydässä oli tarjolla. Sille ei vetänyt vertoja isän paistama kinkku eikä myöskään isän tynnyrikalasta valmistama lasimestarin silli, eikä edes äitini valmistama pitkään uunissa hautunut karjalanpaisti. Vielä nykyäänkin maksapasteija on minulle asia, jota ilman joulu ei tunnu Joululta. Muita vastaavanlaisia asioita ovat partiolaisten adventtikalenteri ja Hoosiannan laulaminen kirkossa 1. adventtisunnuntaina.

Olen aina luullut, että maksapasteijan valmistus on vaikeaa ja ettei sitä  kannata itse edes yrittää valmistaa. Ja kuten niin usein ennenkin, vanha toteamus "luulo ei ole tiedon väärti" piti paikkansa. Löysin netistä Marttojen ohjeen ja siitä sitten vaan kokeilemaan. Kun Jouluunkin oli vielä reilusti aikaa, ei olisi haitannut jos tämä ns. harjoituskappale olisi ollut ihan susi (pojalla on kolme koiraa--niille kelpaa).  Lopputulos kuitenkin yllätti, hyvää tuli, joskin väri on toisenlainen kuin kaupan valmisteissa, mutta nehän sisältävätkin punaista väriä antavaa nitriittiä ym. "numeroaineita.

Englantilainen runoilija ja kuvataiteilija William Blake on joskus todennut, että  "et koskaan tiedä rajojasi, jos et ylitä niitä". Tulipahan ainakin yksi raja ylitettyä tätä maksapasteijaa tehdessä.

500 g jauhettua (naudan) maksaa

2 sipulia

2 rkl voita

2 dl korppujauhoja

4 dl kermaa

3 munaa

10 anjovisfilettä + lientä

1 tl suolaa

1/2 tl inkivääriä

1/2 tl valkopippuria

1 tl meiramia

Hienonna sipulit ja hauduta ne voissa.

Sekoita kermaan kaikki mausteet.

Lisää kerman joukkoon korppujauhot ja anna niiden turvota hetken aikaa.

Vatkaa munat vaahdoksi.

Hienonna anjovikset ja sekoita niihen liemi joukkoon.

Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Vuoraa paistovuoka/-vuoat leivinpaperilla ja  kaada taikina  siihen/niihin . Jätä 1/4  korkeudesta nousemisvaraa.

Peitä vuoka/vuoat foliolla ja laita se/ne reunalliselle uunipellille 175 asteiseen uuniin.

Kaada uunipellille vettä niin paljon kuin mahtuu ja kypsennä noin 2 tuntia.

Kumoa jäähtyneenä esimerkiksi folion päälle.

Paloittele tarpeen mukaan sopiviksi paloiksi.

Maksapasteijaa voi huoletta pakastaa esim. folioon käärittynä.

ROUTAPOSSUA JA VOI-VALKOVIINIKASTIKETTA

                                     ROUTAPOSSUA JA VOI-VALKOVIINIKASTIKETTA  

           

Kun laitoin tämän jäisen lihakimpaleen uuniin, minulla ei ollut aavistustakaan lopputuloksesta. Itse asiassa en tainnut odottaa mitään, en ainakaan mitään näin hyvää. Jääpaistia alias routapaistia olen tehnyt aikaisemmin sekä naudanlihasta että broilerista, mutta sianlihan kohdalla asia oli uusi. Vasta nyt jälkikäteen tätä kirjoittaessa huomasin HK:n jäisenä uuniin laitettavan joulukinkun ohjeen.

Lihan annetaan kypsyä miedossa lämmössä kauan. Tämä reilun kilon painoinen liha oli uunissa yli 10 tuntia. Sen jälkeen se laitetaan mausteliemeen, jossa se suolaantuu ja maustuu. Tämä prosessikin ottaa oman aikansa, tässä tapauksessa melkein 3 vuorokautta. Mausteliemessä suola on veden lisäksi tärkein ainesosa. Näiden kahden aineen lisäksi liemeen voi lisätä lähes mitä vaan sattuu kaapista löytymään. Maustelientä laittaessani käteeni osui maustepeussi, jossa oli kuivattuja kokonaisia inkiväärejä. Niistä tulee sianlihaan kiva lisämaku. samoin sianlihaan sopii rakuuna. Mittamäärien kanssa ei tarvitse olla pilkun tarkka. Hyvää siitä tulee varmasti.

Liha oli niin hyvää, että se ansaitsi seurakseen vähän hienomman kastikkeen. Kastike ei saanut olla liian voimakasta, jotta lihan maku ei peittyisi. Tällainen on voi-valkoviinikastike. Yhteishyvästä löytyi  sopiva ohje, johon omavaltaisesti lisäsin tuoretta rakuunaa. Lihan ja kastikkeen rinnalle sopi hyvin keitetty riisi, joka sai lisäväriä kurkumajauheesta ja tuoreet vihannekset, varsinkin makeat minipaprikat. Vaikka itse sanonkin; moni ravintola-ruoka kalpenee tämän rinnalla niin maun kuin hinnankin suhteen.

Lihan valmistus

1,2 kg porsaan ulkofilettä

1,5 l vettä

1 dl karkeaa suolaa

3 rkl omenaviinietikkaa

3 rkl soijaa

2 rkl tummaa siirappia

3 laakereinlehteä

2 tl sinapinsiemeniä

2 tl rosepippureita

2 tl mustapippureita (kokonaisia)

2 tl valkopippureita (kokonaisia)

2 tl kuivattua rosmariinia

2 tl kuivattua rakuunaa

8 kpl kuivattuja inkiväärejä

Uuni lämmitetään 80 asteiseksi.

Liha laitetaan jäisenä uunin ritilälle (lautanen on hyvä laittaa ritilän alle) noin 8-10 tunniksi.

Kun liha on tarpeeksi sulanut, siihen voi työntää paistomittarin.

Liha on kypsää, kun paistomittarin lukema on 70 astetta.

Liemen ainekset kiehautetaan ja liha siirretään uunista liemeen.

Lihan pitää peittyä kokonaan liemeen.

Liha liemineen laitetaan kylmään paikkaan 1-3 vuorokaudeksi.

Liha otetaan liemestä ja liemi heitetään pois.

Lihasta kannattaa kerralla leikata vain se määrä, mikä on tarkoitus syödä. Loppu säilytetään tiiviissä astiassa jääkaapissa.

 

Voi-valkoviinikastike

            

1-2 sipulia

1 1/2 dl valkoviiniä

1 dl vettä

1/2 dl valkoviinietikkaa

1/2 dl kermaa

150 g voita

suolaa

rouhittua valkopippuria

tuoretta rakuunaa

(vaaleaa maizenaa)

Sipuli(t) kuoritaan ja hienonnetaan.

Viini kiehautetaan kattilassa.

Joukkoon lisätään hienonnetut sipulit, vesi ja etikka.

Kastiketta keitetään kasaan kunnes nestettä on jäljellä noin 1/2 dl.

Kastike siivilöidään....

..ja siihen lisätään kerma.

Kiehautetaan.

Kattila otetaan liedeltä ja joukkoon vatkataan kylmä voi pieninä kuutioina vähän kerrallaan.

Sitten kastike lämmitetään uudelleen ja maustetaan suolalla ja valkopippurilla.

(Jos halutaan paksumpaa kastiketta, lisätään joukkoon vaalea maitzenaa ja keitetään kastiketta pari minuuttia.)

Viimeisenä lisätään tuore silputtu rakuuna.

Liha leikataan tarjolle ohuina viipaleina ja tarjotaan kylmänä lämpinän kastikkeen ja lämpimän riisin (tässä kurkumalla värjätty) kera.

Makeat minipaprikat täydentävät makua ja luovat annokseen silmänruokaa.

What do you want to do ?

New mail

What do you want to do ?

New mail

TOISENLAINEN RIISTAPATA

                                                 

                                                                                        TOISENLAINEN RIISTAPATA

                                                

Minulle, 1950-luvun hesalaiselle asfalttikakaralle hirvi, peura ja muutkin metsän elikot olivat asioita, joista  luettiin vain oppikirjoista. Toki niitä näki Eläinmuseossa täytettyinä ja taisi niitä olla jokunen Korkeasaaressakin, mutta tiikerit ja apinat kiinnostivat tuon ajan kaupunkilaislapsia enemmän. Vasta myöhemmällä iällä ja kaupungista maalle muuttaneena sain tuntuman metsän antimiin ja tätänykyä perheessämme syödään paljon metsästä saatua ruokaa. Ihmekös tuo, kun lähisukulaisista lähes kaikki ovat metsästäjiä; aviomies, poika, pojanpoika ja miniäkin. Tyttärelläkin on metsästystutkinto suoritettuna. Oma roolini tässä "metsästä ruokapöytään"-ketjussa, on sen loppuvaiheessa. Täytyyhän jonkun nuo arvokkaat raaka-aineet muokata syötäviksi. Vuosien varrella on tullut valmistettua jokunen hirvi/peura-paisti/pata. 

Riistaruokaa maustetaan usein muilla metsän antimilla; puolukoilla, karpaloilla, katajanmarjoilla, suppilovahveroilla jne. Tässä on hieman toisenlaiset mausteet.  Ohje löytyi Aamulehdestä. Ilman sitä ei olisi tätä lihapataa tullut maustettua inkiväärillä ja kanelilla, luumuista ja aprikooseista puhumattakaan. Lihapataa laittaessa tuli mieleen sanonta "rohkea rokan syö, uhkarohkea kouluruoan". Lopputulos yllätti. Ei tullut kouluruokaa vaan lempeän mausteista lihapataa, jossa oli Aamulehen artikkeliin viitaten "Tuhannen ja yhden yön tarinoiden tunnelmaa". Suosittelen lämpimästi.

reilu 1 kg hirven tai peuran paistia

1,5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl suolaa

1 tl rouhittua mustapippuria

voita/öljyä  lihojen ruskistamiseen

1 tl kanelia

1 tl jauhettua inkivääriä

3-4 porkkanaa (alkuperäisessä ohjeessa lanttua)

3-4 valkosipulinkynttä

1 l riista- tai lihalientä

1 dl kuivattuja luumuja

1 dl kuivattuja aprikooseja

lehtipersiljaa

Suola ja mustapippuri sekoitetaan jauhoihin.

Liha leikataan reilunkokoisiksi paloiksi ja ne kieritellään maustetuissa jauhoissa.

Valmistetaan lihaliemi.

Porkkanat kuoritaan ja leikataan lanteiksi.

Valkosipulin kynnet kuoritaan ja paloitellaan.

Lihanpalat paistetaan kuumassa pannussa pienissä erissä ja siirretään pataan.

Ruskitettuihin lihanpaloihin sekoitetaan kaneli ja inkivääri.

Pataan lisätään porkkanat ja valkosipulinpalaset.

Päälle kaadetaan liha/riistaliemi.

Sekoitetaan vielä joukkoon kuivatut luumut ja aprikoosit.

Padan annetaan hautua miedolla lämmöllä ainakin 2 tuntia.

Lopuksi tarkistetaan suola ja pippuri sekä ripotellaan pinnalle lehtipersiljaa

Lisukkeeksi laitoin tähän uunissa paahdettuja perunoita.

What do you want to do ?

New mail