UUNISSA PAISTETUT JAUHEMAKSAPIHVIT

                                                        UUNISSA PAISTETUT JAUHEMAKSAPIHVIT

Nämä jauhemaksapihvit valmistuivat meikäläiselle parin uuden idean seurauksena. Eli ideat ovat perunamuusijauhe ja uunissa kypsennys. Olen tähän saakka aina sekoittanut jauhetun maksan  joukkoon raakaa, raastettua perunaa. Nyt jossain aivojen perukoilla syntyi ajatus käyttää perunamuusijauhetta. Se korvaa sekä perunan että massaa kiinteyttämään tarvittavan korppujauhon.

Idea ei ollut ollenkaan hullumpi ja "taikinasta" tuli sen verran kiinteää, että pihvit pystyi melko mukavasti läjässä, joten ne sai helposti uunipellille ja näin ollen paistamaan ilman rasvaa.

Jos haluaa TODELLA hyvää perunamuusijauhetta, kannattaa poiketa Lidl:iin (tämä ei ole mainos). Sieltä saa parasta jos ja kun perunamuusijauhetta haluaa käyttää. Se ei ole kotimaista, mutta minkäs sille voi. En ole ainoa, joka näin ajattelee. Monella keskustelupalstalla tämä Harvest Basketin jauhe on numero uno.

Jos ei ole aikaa tai ei viitsi jne. tehdä aitoa perunamuusia, ei hätää, Tällä jauheella onnistuu aina ja maku on hyvä. Hintakaan ei päätä huimaa. Joten tällä kertaa söimme tätä pikamuusia myös näiden maksapihvien lisukkeena.

500 g jauhettua naudan maksaa

n. 200 g perunamuusijauhetta

2 sipulia hienonnettuna

3 kananmunaa

2 dl kermaa

1,5 tl suolaa

1 tl jauhettua mustapippuria

2 tl herbes de provence- yrttimaustesekoitusta

3 rkl worcester-kastiketta

3 rkl soijaa

muutama tippa tabascoa

Jauhettuun maksaan sekoitetaan hienonnettu sipuli ja kananmunat.

Lisätään perunasosejauhe ja kerma.

Lisätään mausteet ja sekoitetaan hyvin.

Taikinan annetaan seistä hetken aikaa, jotta perunajauhot turpoavat.

 

Taikinasta nostellaan isolla lusikalla leivinpaperilla vuoratulle uunipellille kokkareita, jotka tasoitellaan pihveiksi.

(Pihvit voi myös pyöritellä ja taputella käsien välissä.)

Pihvit paistetaan uunissa 225 asteessa 15-20 minuuttia.

Maksa maistuu hyvin perunamuhennoksen ja puolukkahillon kera.

JUUSTOISET LIHAPASTEIJAT

                                                               JUUSTOISET LIHAPASTEIJAT

Pasteijoista on moneksi. Ne sopivat aamupalalle, välipalaksi tai iltapalaksi. Ne ovat mukava lisuke keitto- tai salaattiateriaan. Niitä voi tarjota kahvipöydässä vieraille suolaisena pikkupurtavana. Tai niitä voi ottaa evääksi. Ne ovat suhteellisen helppotekoisia ja niihin voi käyttää pizzan tapaan lähes kaikkea, mitä nyt sattuu kaapista löytymään. Ne kestävät hyvin pakastamista, joten kerralla voi tehdä isommankin satsin.

Yleisimpiä pasteijan täytteitä ovat jauheliha ja riisi,  siis ainakin "kaupan pasteijoissa". Joskus saattaa jostakin konditoriasta löytää muna-riisipasteijan tai jopa kala-riisi-munapasteijan, jos oikein hyvä säkä käy. Mutta yleisin on tosiaan tuo liha-riisi-pasteija. Näissäkin pasteijoissa on jauhelihaa ja riisiä, mutta mukana on myös juustoa; tuorejuustoa ja emmentalia. Tuorejuustolla saa mukavasti lisää makua ja emmentalviipale antaa paitsi makua, myös sitoo täytteen mukavasti "pakettiin".

Lihan voi paistaa sellaisenaan. Tein kuitenkin taikinan, kuten lihapulliin ja ruskistamisen jälkeen sekoitin lihan keitettyyn täysjyväriisiin. Tätä sekoitusta tuli kerralla sen verran runsaasti, että suuri osa siitä päätyi pakastimeen seuraavaa kertaa odottamaan. Taikina on valmistaikinaa. Pasteijoihin sopii niin lehtitaikina kuin torttutaikina, sillä ne taitavat olla samaa tavaraa eri paketeissa vaan.

Viimeisen silauksen pasteijoille antavat pinnalle ripotellut korppujauhot ja suola.

Liha-riisi-täyte:

Tästä ohjeesta tulee sen verran paljon, että osan voi pakastaa--on sitten valmiina seuraavaa kertaa varten. 

Tein 1/2 kg:sta sikanauta-jauhelihaa jauhelihataikinan (äidin oppien mukaan).

Jauhelihaan sekoitetaan:

1 kananmuna

1 dl korppujauhoja

1 dl kermaa

1 hienonnettu sipuli

1 tl suolaa

1 tl mauste- tai mustapippuria

1 tl herbes de provence-yrttimausteseosta

Aineet vain sekaisin keskenään.

Annetaan seistä hetken aikaa, jotta korppujauhot ehtivät turvota.

Seuraavaksi jauheliha(taikina) ruskistetaan pannulla.

Samaan aikaan kannattaa keittää riisi.

  -1 dl täysjyväriisiä + vettä paketin ohjeen mukaan.

Seuraavaksi ruskistettuun jauhelihaan sekoitetaan keitetty riisi.

Sekoitussuhde on makuasia. Tässä on 1 osa riisiä ja 3 osaa lihaa.

Sitten itse pasteijoiden valmistus

Taikinalevyt puolitetaan.

Niiden päälle levitetään kermaviiliin sekoitettua (1:1) tuorejuustoa ( valkosipuli & yrtit).

Taikinalevyille lisätään jauheliha-riisiseosta ( n. 1 rkl )....

...ja pieni viipale emmental-juustoa.

Pasteijat taitetaan kolmioiksi.

 

Reunat sivellään kiinni vedellä ja painellaan varmuuden vuoksi vielä haarukalla.

Pasteijoiden pinnalle pistellään haarukalla reikiä.

Pasteijat voidellaan kananmunalla (äitini käytti aina voiteluun pelkkää keltuaista, tuli kauniinpi väri pintaan).

Loppusilauksen antavat pinnalle ripoteltavat korppujauhot ja ripaus suolaa.

Paistetaan 225 asteessa 15-20 minuuttia kunnes saavat kauniin värin.

                                                                     Siinäpä se sitten oli. 

                                           

                                                                            Syömään vaan!

NYKYAIKAISTETTU WANHANAJAN SALAATTI

                                                    NYKYAIKAISTETTU  WANHANAJAN SALAATTI

Harva asia on enää niin kuin ennen vanhaan. Ajat muuttuvat ja meidän on muututtava niiden mukana. Tänä vuonna tein perheemme yhteiselle itsenäisyyspäivän illalliselle salaatin, joka on kuten otsikkokin sanoo, nykyaikaistettu versio wanhanajan salaatista.

                                                                   wanhanajan salaatti--alkuperäinen

Isotätini Olga Ojanen toimi aikanaan pitokokkina Tyrväällä, paikkakunnalla, jota sittemmin kutsuttiin Vammalaksi. Nykyisin se on Sastamala. Viime vuosisadan alussa elettiin aikalailla omavaraisesti. Niinpä alkuperäisessä ohjeessa oleva salaatti oli omasta kasvimaasta ja kananmunat olivat omien pihassakin vapaasti juoksevien kanojen munimia. Varsinaista lähiruokaa ja luomuakin. Tuolloin myös syötiin, mitä sattui olemaan. Voisi luulla, että tuo yksinkertainen salaatti, jossa on vain salaatinlehtiä ja kananmunaa ei ole mistään kotoisin. Mutta kyllä se on. Se on loistava esimerkki siitä, että yksinkertaisilla emmeillä saa todella hyvää syötävää.

Nykyään kauppojen hevi-osastoilta löytyy vaikka mitä. Lehtisalaattia on monenlaista ja tomaatteja on erivärisiä ja -kokoisia. Tähän nykyaikaisempaan versioon olen käyttänyt jää(vuori)salaattia tavallisen lehtisalaatin sijaan. Olen lisännyt siihen vain viipaloituja kirsikkatomaatteja ja persiljaa. Salaatin kastikeosa on edelleen sama kuin ennenvanhaan; keltuaisilla ja etikalla saostettu, sokerilla ja suolalla maustettua kermaa.

1 kerä jääsalaattia

4 keitettyä munaa

1 dl kermaa

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

2 rkl väkiviinaetikkaa

15 kirsikkatomaattia

persiljaa

Salaatti silputaan tarjoilukulhoon.

Keitetyistä kanamunista erotellaan valkuaiset ja keltuaiset.

Valkuaiset hienonnetaan haarukalla.

Puolet valkuaisista lisätään jääsalaatin joukkoon.

Keltuaiset hienonnetaan.

Joukkoon lisätään kerma.

Maustetaan suolalla ja sokerilla.

Lisätään etikka ja sekoitetaan (seos paksunee etikan vaikutuksesta).

Salaattiin lisätään loput hienonnetuista valkuaisista ja viipaloidut kirsikkatomaatit.

Kerma-keltuaiskastike kaadetaan salaatin päälle.

Koristellaan persiljalla.

Toivottavasti Olga-täti ei käänny haudassaan.

VALKOSUKLAAMOUSSE

                                                                  VALKOSUKLAAMOUSSE

Tänä vuonna ( 2020 ) vietettiin Suomen itsenäisyyspäivää poikkeusoloissa. Meillä niin kuin koko maailmassa koronavirus on saanut aikaan sen, että suuria tapahtumia ei järjetä.  Suomen 103-vuotis synttäreillä ei nähty linnan juhlia, perinteistä itsenäisyyspäivän paraatia ei järjestetty ja itsenäisyyspäivän lipunnosto oli ensimmäistä kertaa 63 vuoteen Helsingin ulkopuolella ( Hämeenlinnassa ) ja lipun nosto tapahtui ilman yleisöä.

Meidän perheessä juhlittiin itsenäisyyspäivää nauttimalla tavallista  kotiruokaa; lihapullia, röstiperunoita ja ruskeaa kastiketta ja viettämällä yhdessä aikaa kolmen sukupolven voimin. Perinteeksi muodostunutta ja nyt koronan takia peruutettua ilotulitusta Tampereen keskustorilla jäimme hieman kaipaamaan, mutta minkäs olosuhteille mahtaa.

Itsenäisyyspäivän ruokalistaa miettiessäni kaikki muu oli lähes itsestään selvää, mutta jälkiruoka aiheutti päänvaivaa. Halusin nimittäin jotain joka sopisi myös väreiltään itsenäisyyspäivään. Eihän sinisiä tai sinivalkoisia jälkiruokia oikein ole. Mutta valkoisia on ja sinisen värin sain lumihiutaleen muotoisilla koristerakeilla. Kyseisiä rakeita ei löydy ihan mistä vaan. Sanotaan, että etsivä löytää--ja löytyihän niitä, kun aikansa netissä surffaili. Ilman mitään mainostamista löytyi Confetti, jolla on verkkokaupan lisäksi jopa ihan oikeita myymälöitä. Niistä löytyy vaikka mitä, ainakin minulle, jolle leivonnaisten ja jälkiruokien koristelu ei ole ihan jokapäiväistä puuhaa. Samaisesta liikkeestä löytyi myös tähän jälkkäriin käytetty valkosuklaa ja vielä itsenäisyyspäivän kunniaksi joka annokseen koristeeksi laittamani pienet Suomen liput sekä teemaan sopiva sininen kertakäyttöinen pöytäliina. Valkosuklaamoussen ohje löytyi Anna-lehdestä; tein ohjeen 1,5 kertaisena, koska jälkkäriä tarvittiim 10 annosta.

5 dl kuohukermaa

200 g valkosuklaata

3 kananmunaa

1,5 dl tomusokeria

1 sitruuna

sinivalkoisia sokerirakeita (lumihiutale)

Purista sitruunasta mehu ja raasta sen kuori.

Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset erilleen.

Sulata n. 150 g valkosuklaa vesihauteessa tai mikrossa. Anna hieman jäähtyä.

Vatkaa kerma vaahdoksi.

Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri vaahdoksi.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Lisää kermavaahtoon siruunamehu ja raastettu sitruunan kuori.

Lisää joukkoon keltuaisvaahto ja jäähtynyt sulatettu valkosuklaa.

Kääntele joukkooon valkuaisvaahto.

Jaa  valkosuklaamousse tarjoiluastioihin.

Lisää annoksiin hieman sulamatonta valkosuklaata.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi lisäsin annoksiin sinisiä ja valkoisia lumihiutaleen muotoisia sokerirakeita...

...sekä pienet Suomen liput.