GRAAVIKUHAA

                                                                 GRAAVISUOLATTUA KUHAA

Graavilohi on tuttua tavaraa, samoin tuoresuolattu siika. Tässä päivänä muutama tuli mieleen, miten olisi, jos kalana olisikin kuhaa, (jota meillä sattumalta oli valmiina pakastimessa)?

Eihän tuo kalan suolaaminen mitään avaruustiedettä ole, mutta päätin kuitenkin vilkaista netistä, löytyiskö sieltä vaikka uusia ideoita.

Yleensä asiasta kuin asiasta löytyy netistä tietoa sivukaupalla. Graavikuhan kohdalla asianlaita taitaa olla toisin. Pari ohjetta kuitenkin löytyi, mutta sitäkin enemmän löytyi pelottelua leveästä heisimadosta. Kalaa ei saisi suolata tai kylmäsavustaa tuoreeltaan, jos meinaa välttyä lapamato-(leveäheisimato) tartunnalta. 

Kyllähän se tiedetään, että raaasta järvikalasta voi saada heisimadon, mutta meikäläiselle on opetettu jo koulunpenkillä ja myöhemmin Eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa, että ne järvikalat, jotka tuon lieron esiasteita saattavat sisältää ovat HAUKI, MADE, AHVEN ja KIISKI. Kuhasta ei ole tietääkseni kukaan saanut tartuntaa, vaikka se ahvenen sukulainen onkin. No se siitä, eipä huolta, sillä kalahan oli pakastimesta otettu-eli yhtä kaikki.

Niissä kummassakin ohjeessa, jotka tuolta kaikkitietävästä internetistä löytyivät, oli yhteistä yksi minulle täysin tuntematon (ainakin tähän tarkoitukseen) ainesosa, nimittäin KONJAKKI. Toisessa ohjeessa sitä siveltiin sellaisenaan kalafileiden päälle, toisessa se sekoitettiin öljyyn ja limemehuun ym. ennen kalan pintaan laittoa. Toinen harvemmin kalan kanssa käytettävä mauste oli inkivääri. Muut ainesosat olivatkin tuttuja; suolaa, sokeria, pippuria, tilliä, kevätsipulia ja pippuria. Tähän ohjeeseen on otettu osia kummastakin em. ohjeesta. Ja jotenkin näin se meni:

1 kg kuhafileitä

1 kg karkeaa suokaa

nippu tilliä

2 kevätsipulia

3 limeä

n. 1 dl öljyä

n. 3/4 dl sitruuna-/limemehua

2 rkl konjakkia

2-3 tl sokeria

2 tl rouhittua mustapippuria

1 tl jauhettua inkivääriä

rosepippureita

Laakean astian pinnalle kaadetaan noin puolet suolasta.

Kuhafileet laitetaan suolan päälle.

Loput suolasta levitetää kalojen päälle.

Kalojen päälle laitetaan paino (tässä vesipussi) ja ne laitetaan jääkaappiin n. 4 tunniksi.

Sitten kalat laitetaan juoksevan kylmän veden alle (niin että ovat upoksissa) kunnes suolarakeet ovat huuhtoutuneet pois.

Öljyn joukkoon sekoitetaan sitruunamehu, konjakki, sokeri ja mausteet.

Tillit hienonnetaan, kevätsipulit pilkotaan ja limet leikataan ohuiksi viipaleiksi.

Kalafileiden pinta kuivataan ja ne sivellään öljy-konjakki-ym.-seoksella mokemmin puolin.

Sitten kalat päällystetään tillisilpulla, kevätsipulilla ja limesiivuilla.

Pinnalle voi lisätä rosepippureita.

Kalat kääritään tiukkaa pakettiin ja laitetaan jääkaappiin painon alle 1/2-1 vuorokaudeksi.

Leikataan ohuiksi viipaleiksi.

Graavisuolatun kuhan kaveriksi sopii ruisleipä, tuore tilli ja rosepippurit.

 

 

 

HERKKUTATTIKASTIKE

 

                                                                Pastaa ja HERKKUTATTIKASTIKETTA

Tämä juttu ei ole kovin pitkä, vaikka aloitankin sen näin....

Jo muinaiset (antiikin) roomalaiset söivät herkkutatteja. Herkkutatti (Boletus edulis) on nykyäänkin arvostettu ruokasieni. Meillä Suomessa kuka tahansa voi mennä halutessaan metsään poimimaan sieniä ruokapöytäänsä, mutta esimerkiksi Italiassa näin ei ole. Siellä ei ole samanlaisia jokamiehenoikeuksia kuin meillä eikä Italian herkkutattisato muutenkaan riitä vastaamaan kysyntää. Siellä herkkutatit ovat suurta herkkua nimensä mukaisesti. Näin suomalaisena on vaikea kuvitella, että Italiassa on metsissä sientenpoimintarajoituksia ja jopa metsäpoliiseja vahtimassa, ettei vaan tule rikottua määräyksiä. Italialaisten onneksi meiltä suomalaisilta riittää herkkutatteja myös Italiaan vietäväksi. Ja niitähän sinne viedään täältä-rekkalasteittain.

Herkkutateissa on paljon proteiinia, mutta vähän rasvaa. Sienen kuivapainosta on 1/4 proteiinia eli paljon enemmän kuin useimmissa kasviksissa (huom. sienet eivät kuulu kasvikuntaan). Lisäksi niissä on runsaasti kuituja sekä B- ja C- vitamiineja. Eli terveellisiä ovat. Ja varmaan hyviä. Tuo varmaan-sana johtuu siitä, etten itse -ainakaan vielä- syö sieniä. Tämän johdosta tattikastikkeen maun arviointi jäi tällä kertaa sienistä pitävän siippani tehtäväksi. Arvosanaksi sain kiitettävän? ("kuuluu kokkailujeni top 10:iin ellei jopa top 3:een"). No, harvoin epäonnistuu, jos raaka-aineina on myös voita, kermaa, valkosipulia jne. Ai niin ja loraus konjamiinia.

1 l (reilu)  herkkusieniä viipaloituina (arvio 300-400 g)

2 sipulia

muutama valkosipulinkynsi

loraus öljyä

25 g voita

1 prk (2.5 dl) ruokakermaa (3 juustoa)

1 dl kuohukermaa

n. 50 g parmesaanraastetta

ruukullinen persijaa

suolaa

mustapippuria

(loraus konjakkia)

Sienet siivotaan ja viipaloidaan. Voi jättää melko isoiksikin viipaleksi.

Sipulit ja valkosipulinkynnet pienitään niinikään.

Persilja hienonnetaan.

Paistinpannu laitetaan lämpiämään ja lämpimälle pannulle lisätään loraus öljyä ja pala voita.

Kun voi on sulanut, lisätään hienonnettu sipuli ja hivenen suolaa ja osa persiljasilpusta.

Seoksen annetaan muhia miedolla lämmöllä välillä sekoittaen noin 5-7 minuuttia (suola irroittaa sipulista nesteitä ja sipulin hautuu meheväksi).

Seuraavaksi lisätään valkosipulit ja hiemna lisää suolaa ja mustapippuria. Annetaan hautua muutama minuutti.

Nostetaan lämpötilaa ja sitten pannulle lisätään tatit ja annetaan niiden kysyä käännellen 5-10 minuuttia.

Maustetaan suolalla ja pippurilla.

Lisätään joukkoon loput persiljasilpusta ja kermat sekä parmesanraaste ja seoksen annetaan kiehahtaa ja juuston sulaa joukkoon.

Lopuksi loraus konjakkia, jos sattuu löytymään (ei välttämätön- eli ei tämän takia kannata Alkoon lähteä).

Lisukkeena meillä oli (kasvisliemessä) keitettyä farfalla-pastaa, mutta tämä maistuisi varmaan yhtä hyvin keitettyjen perunoiden kera.-???

MUTAKAKKU

                                                                             MUTAKAKKU

 

Ilman pikku apulaista tämä kakku olisi tainnut jäädä tekemättä--se kun on niin "suuritöinen", että valmistamiseen tarvitaan enemmän kuin kaksi kättä. Apulaisen ansiosta meillä oli käsiä neljä kappaletta; kaksi isompaa ja kaksi aika paljon pienempää. Pienet kädet pilkkoivat suklaan voin joukkoon ja isommat kädet sekoittivat sulavaa voi-suklaaseosta. Pienet kädet sekoittivat jauhoihin kaakaojauheen ja leivinjauheen sillä aikaa kun isommat kädet vatkasivat kananmunat ja sokerin sulaneeseen suklaa-voiseokseen. Yhdessä sitten lisättiin sen joukkoon jauhoseos ja taloussuklaarouhe ja kaadettiin taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Kakun kypsyessä pienet kädet vatkasivat kermavaahdon, joka maistui vadelmilla koristellun valmiin mutakakun kera.

Suurkiitokset avusta pikku apulainen, tyttärentyttäreni Iina, 6v.

4 munaa

21/2 dl sokeria

200g voita

200 g tummaa suklaata 

1 dl Taloussuklaarouhetta

21/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

3 rkl tummaa kaakaojauhetta

tomusokeria

tuoreita vadelmia

kermavaahtoa

Voin sekaan paloitellaan suklaa.

Seos sulatetaan vesihauteessa (tai mikrossa).

Annetaan hieman jäähtyä ja sitten joukkoon vatkataan kananmunat ja sokeri.

Vehnäjauhoihin sekoitetaan leivinjauhe ja kaakaojauhe.

Seos sekoiteteean suklaaseokseen.

Lisätään  joukkoon Taloussuklaarouhe.

Taikina kaadetaan leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan.

Kakku paistetaan uunin keskitasolla 200 asteessa 15-20 minuuttia.  Kakku on parasta, kun se on pinnalta kova ja sisältä kostean pehmeä.

Annetaan jäähtyä ennenkuin irroitetaan vuoasta.

Koristellaan tomusokerilla ja tuoreilla vadelmilla.

Nautitaan kermavaahdon kera.

Suuret kiitokset pikku apulaiselle.

MERELLINEN PASTASALAATTI

                                                   MERELLINEN PASTASALAATTI

Joskus sitä vaan onnistuu mitään yrittämättä ja joskus taas ei millään vaikka kuinka yrittäisi. Tämä pastasalaatti syntyi, kun oli vaan tarkoitus tehdä pieni kaapintyhjennys ennen lomalle lähtöä. Samoin taisi käydä myös viime kesänä. Silloin jämistä syntyi savulohipiirakka.

Meidän huushollissa on jonkinmoinen periaate se, ettei ruokaa heitetä roskiin (ellei sitten ole vahingossa päässyt pilaantumaan). Olimme lähdössä viikoksi pois kotoa, joten pakkasin osan jääkaapin sisällöstä eväiksi matkalle ja loput, lähinnä vihannekset, päätyivät tähän salaattiin. Seurakseen ne saivat purkillisen tonnikalaa ja pakastimensta löytyneet katkaravut (jääneet ylimääräisiksi kalapizzaa tehtäessä). Kun kaapista löytyi vielä pussinpohjallinen simpukkapastaa, alkoivat ainekset olla jotakuinkin kasassa. Pastan keitin kalaliemessä ja salaatinkastike syntyi tonnikalapurkin valkosipulisesta öljystä ja lorauksesta sitruunamehutiivistettä. Tilliäkin löytyi mukaan jonkin verran--enemmänkin olisi ehkä voinut olla.

Salaatti sai isännältä runsain määrin kehuja. Ja vaikka määrät tuntuvat pieniltä, tämä salaatti riitti kahdelle henkilölle 3 päiväksi, niin riittoisaa siitä tuli. Ja tosi hyvää oli. Olikohan syynä se, että tonnikala oli säilötty valkosipuliseen öljyyn? Mene ja tiedä. Jos nyt jotain haluaisin näin jälkikäteen tuohon salaattiin lisätä, niin mukaan varmasti sopisi uuden sipulin varsista tehty silppu ja miksei itse sipulikin.

Eli jotakuinkin näin:

150 g (tricolor) simpukkapastaa

1 l vettä

2 kalaliemikuutiota

1 prk (185g) tonnikalaa (mausteena valkosipuli)

100-150g katkarapuja

2-3 tomaattia

n. 1/2 tuorekurkkua

3 herkkukurkkua

tilliä silputtuna

2-3 rkl sitruunamehua

Pasta keitetään kalaliemikuutioilla maustetussa vedessä al dente.

Kypsä pasta huuhdotaan kylmällä vedellä ja laitetaan jääkaappiin jäähtymään.

Pastan jäähtyessä pilkotaan vihannekset sekä leikataan tilli silpuksi.

Jäähtynyt pasta ja vihannekset sekoitetaan keskenään.

Tonnikalapurkista otetaan öljy talteen ja kala hienonnetaan piemmiksi paloiksi, jotka sitten lisätään salaattiin.

Lisätään joukkoon myös tillisilppu.

Viimeisenä joukkoon lisätään katkaravut.

Tonnilalapurkin öljy ja sitruunamehu sekoitetaan keskenään ja seos kaadetaan salaatin joukkoon.

Salaatti sekoitetaan varovasti tasaiseksi.

Salaatin annetaan vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia ennen tarjoilua.

                             Pastasalaatin kera maistuu tuore patomki (oma suosikkini patongin päällä on voi + sinappi).