perjantai 29. lokakuuta 2021

SUPPILOVAHVERORISOTTO



                                          SUPPILOVAHVERORISOTTO




Syksy on saapunut Tampereelle. Päivät lyhenevät ja ilma tuntuu kirpeältä. Muuttolinnuista osa on jo lähtenyt ja loputkin ovat lähdössä. Kesävaatteet on viety talvisäilöön ja sandaalit ovat vaihtuneet lenkkareihin tai kumisaappaisiin. Autoonkin on jo vaihdettu talvirenkaat ja pian kelloja siirretään taaksepäin. Siis kesäajasta talviaikaan. 
Talvi saapi tulla. Tämän vuoden kesästä on jäljellä vain mukavat muistot; (lähes) helteiset päivät Tampereen Uintikeskuksen aurinkotuoleilla, juhannusjuhlat Helsingissä Pakilan siirtolapuutarhassa, pojanpojan rippijuhlat, lomamatka Pärnun hiekkarannalle ja extempore-matka Italian Calabriaan. 
Tänä vuonna kesän marjasato oli hyvä ja pakastettuina saamme nauttia niistä myös talven pimeinä päivinä.  Syksyn sienisato oli erinomainen; paljon herkkutatteja ja suppiksia. Sienten säilömistä varten meidän huusholliin hankittiin kasvikuivuri, joten jatkossa sienet säilyvät meillä kuivattuina lasipurkeissa. Jonkin verran haastetta tuli siitä, paljonko kuivattuja suppiksia ruokaan tarvitaan. Suppikset ovat muutenkin köykäistä tavaraa ja kun niistä kuivataan vesi pois, tuntuu lopputulos aikas kevyeltä. Kuulin sellaisen ohjeen, että kuivapaino oli 1/15 ns. märkäpainosta eli 10 g kuivattuja suppiksia = 150 g tuoreita. 
Tähän risottoon laitoin summamutikassa 4-5 kourallista kuivattuja sieniä ja 3 dl risottoriisiä. Ja ihan hyvä tuli. Nesteinä oli kasvislientä, sienten liotuslientä ja tietenkin vähän valkoviiniä sekä loppusilauksen antavaa kermaa. Sienten lisäksi mukana oli varsiselleriä ja paprikaa. Mausteiksi riittää suola ja mustapippuri sekä lopussa lisättävä parmesan-raaste-- luokitellaan se nyt tässä tapauksessa mausteeksi. Väriä antamaan laitoin persiljasilppua.






4-5 kourallista kuivattuja suppilovahveroita
3 dl risottoriisiä
1 keltasipuli
4-5 valkosipulinkynttä
3 lehtisellerinvartta
1 paprika
lasillinen valkoviiniä
1/2 litraa kasvislientä (liemikuutioista)
sienten liotusvettä
voita
ruokaöljyä
suolaa
rouhittua mustapippuria
n. 2 dl ruokakermaa (juustolla maustettua)
70 g parmesan-raastetta

Kuivatut sienet laitetaan veteen likoamaan. Ei kannata laittaa liikaa vettä ettei liotusliemestä tule liian laimeaa. Lientä ei kaadeta pois, vaan se lisätään risottoon myöhemmin.






Sillä aikaa, kun sienet likoavat, sipuli ja valkosipulinkynnet pilkotaan, samoin varsiselleri ja paprika.





Kiehautetaan myös kasvisliemi.





Sienistä puristetaan vesi pois (siivilän läpi) ja neste otetaan talteen.





Sitten sienet laitetaan kuumalle,
 kuivalle paistinpannulle. Annetaan kosteuden haihtua pois. Lisätään loraus öljyä ja sieniä paistetaan muutaman minuutin ajan.





Sienet siirretään sivuun odottamaan.

Seuraavaksi kattilaan /pataan/tässä paellapannuun
laitetaan nokare voita.
Joukkoon lisätään pilkottu sipuli ja hieman suolaa. Sipulin annetaan kuullottua voin ja suolan seoksessa ainakin 5 minuuttia.
(Näin sipulista tulee todella hyvää).





Seuraavaksi lisätään valkosipulinkynnet ja kuullotetaan hieman lisää...





...sitten varsisellerit ja paprika.





Sekoitetaan tasaiseksi ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Lisätään riisi. Riisi sekoitetaan joukkoon ja sen annetaan kuumentua hetken aikaa koko ajan sekoittaen ennen nesteen lisäämistä (näin riisistä irtoaa tärkkelystä, joka tekee lopputuloksesta mehevämmän).





Sitten seokseen aletaan lisäämään nestettä. Se tehdään lisäämällä desititra kerrallaan (mitä nyt viinin lorautin joukkoon ensimmäiseksi koko lasillisen). Lisätään vuorotellen kasvislientä ja sienten liotuslientä ja annetaan seoksen kiehua hiljalleen.








 Joukkoon lisätään sienet.





Kun riisi alkaa olla lähes kypsää, tarkistetaan maku ja lisätään tarvittaessa mausteita.
Mukaan sekoitetaan kerma ja parmesan-raaste.







Loppusilauksen antaa silputtu persilja.





Tämä risotto sai hyvät arvosanat niin aviomieheltä, kuin miniältäkin, joka sattui sopivasti poikkeamaan meillä ruoka-aikaan. Itse en voi asiaan ottaa kantaa (minäkun en sieniä--ainakaan vielä syö). Tämä "vajavaisuus" ei kuitenkaan ole ollut este sieniruokien valmistamiselle meidän huushollissa. Eli älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon: Syökää sieniä!

Ps. Katso myös herkkutattikastikkeen ohje.

























k


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti